Lukijoilta: Ihmisen paras ystävä ilman ystävää

Paljon on Ilkan palstoilla keskusteltu siitä, ovatko lemmikkikoiramme hyöty- vai haittaeläimiä. Entä, jos ei voi määritellä kummaksikaan? Entä, jos vain on?

Naapurustooni ilmestyi viime kesänä koira kävelytien varteen rivitalon pienelle takapihalle ketjun päähän. Näin sitä melkein päivittäin kävelyttäessäni omaa koiraani sen aitauksen ohi.

Joka kerta, kun kävelimme ohi, koira säntäsi haukkuen ja häntää heiluttaen seuraamaan kulkuamme.

Aikaa kului, ja aloin ihmetellä, että koira oli aina ketjussaan pihapläntillä, satoi tai paistoi. Huomasin kyllä, että pihan nurkassa oli pieni koppi. Kun säät viilenivät syksyllä, koira oli edelleenkin pihalla välillä ulkoikkunalautaan etukäpälillään nojaten ja uikuttaen kuin sisään pyytäen.

Sattumoisin koira tuli puheeksi erään naapurin kanssa ja kohta toisenkin. Päätimme ihmetellä asiaa ääneen paikalliselle eläinlääkärille. Itse sain vastaukseksi, että yhteydenottoja on tullut muiltakin ja että tilannetta tarkkaillaan.

Eläinlääkäri kehotti ottamaan yhteyttä, jos sää vielä kylmenee. Otettuamme yhteyttä useampaan eläinlääkäriin ja eläinsuojeluvalvojaan sain henkilökohtaisesti yhdeltä eläinlääkäriltä tietää, että asia on loppuunkäsitelty.

Paikalla oli käyty, mitattu ketjun pituus ja pihan pinta-ala, todettu ruoan saatavuus ja kopin riittävä lämpö. Koiran laihuus on hänen mukaansa tulkittavissa rotuominaisuudeksi. Eläinsuojelulain pykäliä ei täten ole rikottu.

Vastausta en saanut kysymykseeni uudenvuodenyöstä, kun koira oli yksin pihalla paukkujen räiskeessä. Omistaja oli vakuuttanut, että koiraa ulkoilutetaan ja että se ei viihdy sisällä.

En ole koskaan nähnyt ihmistä koiran lähellä. En tunne omistajaa edes ulkonäöltä. En voi vain ymmärtää, miksi koira ylipäätään on tällä omistajalla, jolla ei tunnu olevan koiraansa minkäänlaista suhdetta.

Eikö eläinsuojelulakimme edellytä lemmikkikoiralle virikkeellistä ympäristöä ja ihmisen tunnesidettä?

Omasta ja toisten eläinrakkaiden puolesta

Kommentoi