Lukijoilta: Hepskukkuu, onko virka mennyt päähän vai mitä

Viime viikkojen aikana on nuorten naisministereiden, jopa poliisiasioista vastaavan sisäministerin, päähän syntynyt ajatus rangaistuksesta luopumisesta huumausaineiden hallussapidosta ja sen käytöstä. Sijaan on esitetty hoitoon hakeutumista. Kaunis ajatus, mutta käyttökelvoton.

35 vuotta rikostutkinnassa työskennelleenä ja näidenkin asioiden parissa toimineena on todettava ”kaunis ajatus, mutta käyttökelvoton”.

Kokemuksesta tiedän, että aineisiin sotkeutuneista vain yhden käden sormilla voidaan osoittaa se prosenttiluku, jotka omatoimisesti hakeutuvat hoitoihin. Suomen laeissa ei ole pykälää, jonka avulla voisi yhteiskuntakoneisto toimia, ellei kohde ole itselleen tai ympäristölle vaarallinen. Tällaisia käyttäjät eivät alkuaikana ole, joten pakkoa ei myöskään voi heidän kohdallaan käyttää. Pitkäaikaiskäytön jälkeen se on toivotonta ja tulosten saaminen on entistä vaikeampaa. Lisäksi eivät hoidotkaan ole ilmaisia. Ne maksavat.

Huumeiden käyttö on tietysti jokaisen oma-asia. He aiheuttavat sillä vahinkoa lähinnä itselle, mutta myös myöhemmässä vaiheessa sivullisille ja ympäristölleen.

Huumeet ovat kalliita. Aivan pienen käytönkin rahoittamiseen eivät monenkaan nuoren omat viikkorahat riitä. Rahaa pitää jostain hankkia lisää. Ensin vipataan, mutta kun vippiä ei tule takaisin, vippauskin loppuu. Vuoroon tulevat näpistelyt kotona tai kaupoissa. Varastellaan, tehdään yöllisiä murtoja. Saadaan joko rahaa tai tavaroita, joita on helppo vaihtaa rahoiksi ja viimeisempinä keinoina otetaan käyttöön väkivalta ja ryöstöt.

Nyt ollaankin jo niin syvällä, josta ylös ja ulos on vaikea ja jopa toivotontakin päästä.

Karmeaa tekstiä, jopa itselleni, mutta entisen ammatin kokemus on tämän osoittanut. Vanha sanonta ”Kun pi…lle antaa pikkusormen, se vie koko käden ja lopuksi koko ”miehen”, pitää paikkansa.

Nyt jäitä hattuun ministerit ja ministerien kanssa samoin ajattelevat. Ajatuksia ja uudistuksia yhteiskuntaan pitää tehdä, rakentaa ja kehittää, mutta tyhmyyksiin ei pidä ryhtyä. Tuo oli jo vuosikymmenet sitten oman isäni ajatus hänen ohjaillessa meitä ”mäläkkiä” elämän poluille.

Vanha sanonta sanoo: Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Me jokainen tarvitsemme neuvoja ohjausta ja viime vaiheessa myös kuria, lakia ja säädöksiä, että kaikkien olisi hyvä olla. Aina kaikki ei tapahdu hyssyttelemällä.

Vielä lopuksi: Turinoissa ”viisastenkerhoissa” on kysytty miksi poliisi ei tuo julki edellä kertomaani. Olen samaa mieltä kuin poliisipiirimme päällikkö. Poliisit tutkivat ja selvittävät ja antavat oikeat tiedot oikeudelle ja esimiehille, se on virkatie.

Rikosylikonstaapeli, eläkkeellä

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

Kommentoi