Lukijoilta: Henkilökohtainen apu asumisen tueksi kehitysvammaisille ja autismikirjolle

Voimavararajaus henkilökohtaisessa avussa on pitkään estänyt yksilölliset ja omannäköiset asumisvaihtoehdot kehitysvammaisten ja autismikirjon henkilöiden elämässä.

Vammaislaissa oleva voimavararajaus vaatii vammaiselta henkilöltä itseltään ”Voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa” ja näin se on rajannut osan vaikeavammaisista henkilökohtaisen avun ulkopuolelle. Henkilökohtaista apua on saanut suhteellisen matalalla rajauksella n. 30 h/kk vain vapaa-aikaan KHO:n ratkaisukäytäntöjen seurauksena.

Jos vaikeavammaisella henkilöllä on esimerkiksi kehitysvamma, autismikirjon häiriö, vaikea cp- tai aivovamma, niin apua ei ole saanut omaan kotiin, kuin hyvin harva.

Osa heistä tarvitsee pysyvää apua kaikissa päivittäisissä toimissa. Kaatuneessa vammaislain esityksessä ollut valmennus ja tuki ei vastaa tähän tarpeeseen, joka on kunnan määrärahasidonnaista palvelua, ja tarkoitettu valmentamaan ja tukemaan vammaista elämän muutosvaiheissa. Henkilökohtaisen avun avulla vaikeavammainen voi runsaasta avuntarpeesta huolimatta olla aktiivinen ja itsenäinen kansalainen.

YK:n vammaissopimuksen 19. artikla perää kaikkien vammaisten oikeutta asua itsenäisesti asuinyhteisöissä ja olla osallisia sekä valita asuinpaikkansa. Vammaisilla henkilöillä tulee olla ”saatavissa valikoima kotiin annettavia palveluja ... sekä muita yhteiskunnan tukipalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä.”

Miten Suomi aikoo käytännössä laittaa YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen käytäntöön, jos syrjivä voimavararajaus annetaan olla laissa? Nyt on aika ottaa askel eteenpäin ja poistaa uudesta vammaislakien yhdistämisprosessista eli Valaksesta eriarvoistava voimavararajaus Ruotsin ja Norjan tapaan.

Reetta Angelvo-Riipinen

vaikeavammaisen autistin sisar

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset