Lukijoilta: Euromaille oma eurobudjetti, ei kiitos

Eurobudjetti on noussut EU-agendalle lähinnä Ranskan vaatimuksesta. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on jo pitkään esittänyt 19:lle yhteisvaluutta euroon kuuluville maille yhteistä budjettia, yhteistä valtiovarainministeriä ja yhteisvastuun lisäämistä jäsenmaiden kesken. Macron saa tukea muilta etelän mailta kuten Espanjalta ja Portugalilta.

Macron tavoittelee, että euromaat sitoutuisivat erityisellä sopimuksella maksamaan uuteen eurobudjettiin lisää rahaa nykyisten jäsenmaksujensa lisäksi vuoden 2021 alusta alkaen. Tähän saakka Suomelle on ollut tärkeintä, että yhteisvastuu euromaiden välillä ei lisäänny eikä uusia tulonsiirtoautomaatteja luoda.

EU:n omien säännösten mukaan julkinen velka on pidettävä alle 60 %:ssa kansantuotteesta ja vaje alle kolmessa prosentissa. Koko euroalueella tuo velkasuhde on nykyään 87,1 %, mikä on reippaasti yli tuon jäsenvaltioille asetetun kriteerin. Velkakriteeriä rikottiin tosin jo maiden sisäänottovaiheessa, myöhemmin siitä on tullut huono vitsi. Italian julkinen velka suhteessa bkt:een oli 120 prosenttia jo maan euroon liittymisen hetkellä. Italian jäsenyys eurossa oli puhtaasti poliittinen päätös Saksan liittokansleri Helmut Kohlin toiveesta. Todelliset vastuunkantajat ovat yleensä muita kuin päätöksentekijät.

Esimerkiksi Ranskan kohdalla on joustettu. Ranskan valtion velka/bkt-suhde on ollut alle 60 % viimeksi 2001, ollen tuolloin 58,3 %. Viime vuoden lopussa tuo luku oli jo 98,4 %.

Kun 2010 Kreikalle myönnettiin ensimmäinen apupaketti, oli maan julkinen velka 146,2 % bkt:sta, mutta viime vuonna se oli jo 181,1 %. Suomen tähänastiset Kreikkaan liittyvät vastuut eurokriisistä ovat 4,66 miljardia euroa.

Vastaavat prosenttiluvut muista Välimeren maista: Italia 132,2 %, Portugali 121,5 %, Kypros 102,5 %, Espanja 97,1 %. Siis kaikki Välimerenmaat kaipaisivat tukipaketteja, vaikkapa Suomesta.

EU:n jäsenvaltioista alhaisin velka/bkt-suhde on Virossa 8,4 %. Suomen luku on 58,9 % ja Saksan 60,9 %.

Eurointoilijoiden kannalta on kiusallista, että euroalueen ulkopuolelle jääneiden Ruotsin, Norjan ja Tanskan taloudellinen kehitys on ollut parempaa, kaikilla ko. luku on alle 40 %. Oma valuutta antaa enemmän vaihtoehtoja talouspolitiikassa. (Lähde: Valtiovarainministeriö 14.6.2019 Miika Heinonen.)

Ei ole yllätys, että Ranskan presidentin Macronin mielestä integraatiota pitää vähin äänin syventää ja ottaa aimo askel kohti liittovaltiota.

Yhteiseen piikkiin siirrettäisiin valtionvelat, jotka ylittävät 60 % kunkin maan vuotuisesta bkt:n arvosta. Ranska on tulossa kriisimaaksi heti Italian perässä. Pariisissa keltaliivit mellakoivat jo polttoaineiden korotuksen vuoksi. Velaksi eläminen ei voi jatkua ikuisesti. Ennemmin tai myöhemmin tämä korttipakka hajoaa.

Raimo Sailas HS 1.9.2015 kolumnissaan Epäonnistunut eurohanke tarvitsee ihmeen: ”Välimeren maissa korruptio, veronkierto ja nepotismi (sukulaisten suosiminen) ovat syöpyneet syvälle yhteiskuntien rakenteeseen – Italian mafiasta puhumattakaan – sitä ei vuosikymmenissä muuteta.”

Ei kiitos, suomalainen veronmaksaja ei ole vastuussa muiden maiden velkaantumisista.

Mutta tekeekö kukaan vallanpitäjistämme mitään konkreettista sen eteen, että suomalaiset veronmaksajat suojattaisiin joutumasta välimerellisen löperyyden maksumieheksi? Onko se enää edes mahdollista muuten kuin irrottautumalla kokonaan eurosta ja palaamalla kansalliseen valuuttaan? Se on jopa todennäköistä tulevaisuudessa.

Airi Pulkkinen

Kuopio

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset