Lukijoilta: Ei mitään uutta auringon alla

Otsikossa olevat Saarnaajan kirjan sanat sopivat myös kuvaamaan Antti Rinteen (sd.) uuden hallituksen kokoonpanoa.

Eihän tässä hallituksessa mitään uutta ole, tämähän on ikivanha punamulta tai paremminkin kansanrintamahallitus, hieman helsinkiläisten city-vihreällä sävytettynä.

Selataanpas nyt vähän historiaa, ettei totuus unohtuisi.

Lähes koko Urho Kekkosen presidenttiysajan, siis neljännesvuosisadan, tätä maata johti käytännössä kaksi puoluetta, keskusta ja sosialidemokraatit.

Eihän ne mitään sopuisia hallituksia olleet. Kaikista asioista väiteltiin, hallituksia kaatui, ja taas jatkettiin samalta hallituspohjalta.

Mikä oli tulos? Siinä riidellessään rakensivat oikeudenmukaisen hyvinvointi-Suomen. Rakensivat maailman parhaan peruskoulun, jota vieläkin käydään ihailemassa eri puolilta maailmaa.

Yhteiskunnan kustantama perusterveyden huoltomalli, jota täydennetään osaavilla, yksityisten omistamilla yrityksillä, on puolueettoman tutkimuksen mukaan kustannustehokas.

Mutta kun rahat ei riitä, tarvitaan leveämmät hartiat. Ei riitä rahat, vaikka koko Suomi laitettasi yhdeksi kunnaksi tai maakunnaksi, jos työllisyysprosentti on 70 tai senkin alle, kuten pahimmillaan on ollut, ja kilpailukyky on olematon.

Vaikka tämän jutun otsikossa väitettiin, että ei mitään uutta auringon alla, kyllä viimeisen 30 vuoden aikana auringon alla on tapahtunut paljonkin uutta.

Ei eletä enää Kekkosen aikaa, ja työelämäkin on muuttunut täysin.

Kuten sanottu, keskusta ja sosiaalidemokraatit rakensivat aikanaan tämän hyvinvointi-Suomen, mutta pystyvätkö he sen säilyttämään?

Kyllä pystyvät, jos uskaltavat tunnustaa muutamia tosiasioita.

Ei elintasoa nosteta eikä säilytetäkään millään mahtikäskyllä, tuskinpa yleislakkouhkauksillakaan.

On helppo sanoa, että kilpailukykyä pitää parantaa ja työllisyysprosentti on nostettava vähintään 75 prosenttiin, mutta mitenkäs se temppu tehdään?

Näitä lukuja voidaan parantaa ainakin kolmella eri tavalla, mutta ne parannukset on kaikki yhtä ikäviä.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus valitsi sisäisen devalvaation. Kansalaisten saavutettuja etuja leikattiin ja palvelumaksuja nostettiin. Se on vaarallinen tie. Vaikka kilpailukyky parani ja työpaikkoja tuli paljon lisää, leikkaus vei pääministeripuolueen kannatuksesta lähes puolet pois.

Bjärn Wahlroos oli yksi niistä harvoista asiantuntijoista, joka epäili euron tuomia etuja. Muutama vuosi sitten hän kirjotti: ”Nyt joustava elementti, markka on korvattava jollakin muulla.”

Euron osalta voimme todeta hyvin yksinkertaisesti, että ellei sinulla ole omaa markkaa, sinulla on oltava joustavat työmarkkinat.

Ei kaikki syy Suomen talousvaikeuksiin johdu rahaliitosta. Saksa on rahaliiton suurin ja johtava maa. Jo ennen rahaliittoa ja nyt rahaliitossa Saksa on noudattanut omaa, kurinalaista talouspolitiikkaansa ja menestynyt loistavasti.

Siitä vaan sakemannien jalanjäljillen. Kyselihän jo vuosikymmeniä sitten eräs harvatukkainen mies, onko maallamme malttia vaurastua? Sama kysymys on ajankohtainen nyt ja aina.

Lopuksi muutama sana perussuomalaisten voittokulusta. Heillä on rauhallinen ja pätevin puheenjohtaja. He ovat liian monessa asiassa oikeassa.

Muutamia ylilyöntejä on, mutta ne karsitaan pois vain siten, että heidät pannaan hallitusvastuuseen. Samalla tavallahan Kekkonen aikoinaan kesytti kommunistit.

Vilho Mustajärvi

Evijärvi

Kommentoi