Lukijoilta: Arvovalinnasta strategisiin valintoihin

Nuoruus on katoava voimavara. Vanhuksiin liittyvää hoitajamitoituskeskustelua käytiin viimeksi 10.10.2019 television A-Talkissa. Moni hyväkin asia saattoi kuulijalta mennä nk. ohi.

Ehkä kaikki tietävät, mitä käytetyt käsitteet arjessa tarkoittavat – ehkä eivät. Seuraavassa on muutama esimerkki: tehostettu hoito, tehostettu palveluasuminen, kotihoito, omaishoito, hoitajamitoitus, hoitaja, apu- ja tukipalvelut, palvelujärjestelmän kokonaisuus, hoitoisuus, hoiva, hoivakulut, inhimillinen vanhuus, hyvä vanhuus, laadukas hoito, henkilömitoitus…

Ehkä kaikki tietävät myös sen, mitä sanalla ”hoitaja” arjessa ja tässä vanhustenhoitokeskustelussa tarkoittaa?

Jos vanhusten hoidossa hoitajalla tarkoitetaan sairaanhoitajaa tai lähihoitajaa, joka esimerkiksi hoivayksikössä myös siivoaa, valmistaa ja tarjoaa ruokaa, pyykkää, ulkoiluttaa, niin mikä yhä monisairaampien hoidettavien kohdalla on juuri hoitoalan koulutuksen saaneiden työntekijöiden ykköstehtävä?

Mikäli sairaanhoitajilta ja lähihoitajilta edellytetään hoidon osaamisen lisäksi siivous-, kokkaus- sekä laaja-alaisia ravitsemus- ja kuntoutustaitoja, niin muokataanko tämän pohjalta ammattikorkeakoulun ja ammatillisen koulutuksen ko. tutkintoihin liittyvät opetussuunnitelmat? Riittääkö sitten enää nykyinen koulutuksen pituus – työelämäharjoittelussa ei kaikkea ehditä?

Keskustelussa korostui huoli hoitajapaosta muille aloille tai toisenlaisiin hoitoalan tehtäviin. En kuullut huolta siitä, millainen on lähtökohtaisesti hoitoalalle haluavien nuorten tai aikuisopiskelijoiden työ- ja toimintakyky.

Hoitoalalla on fyysisen ja psyykkisen kunnon sekä asiaosaamisen ohella merkitystä myös luku-, lasku- ja kirjoitustaidolla, kielitaidolla ja monilla muilla tähän asti itsestään selvyyksinä pidetyillä käytännön taidoilla.

Miten oppilaitokset tämän seikan valinnoissaan/koulutuksessaan huomioivat? Entä, miten nämä asiat huomioivat vakinaisia, määräaikaisia ja keikkatyöntekijöitä palkkaavat organisaatiot?

Illan moniammatillisessa asiantuntija- ja päättäjäkeskustelussa ketään ei kiinnostanut ennaltaehkäisevien ja toimintakykyä ylläpitävien toimenpiteiden mahdollisuus.

Oma näkemykseni on, että sen tulisi liittyä potilaan/asiakkaan lisäksi hänen läheisiinsä ja moniammatillisiin työntekijöihin. Muutoin emme tätä olemassa olevaa ja tulevaa haastetta klaaraa! Sama ilmiö koskee kaikenikäisiä asukkaita ja paljon puhuttua erikoissairaanhoidon kustannusten hallintaa. Kaikki vanhenevat, mutta millaisella toimintakyvyllä se tapahtuu ja miten vaativan hoidon/hoivan vaihetta voidaan mahdollisimman pitkälle siirtää?

Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakykymme vaihtelee elämämme varrella. Näillä sekä monilla muilla asioilla on vaikutus elinikäiseen oppimis-, työ- ja toimintakykyymme – selviytymiskykyymme sekä oman elämän hallintaan.

Tv-keskustelu keskittyi tammikuun lopulla julkisuuteen nostettuun ja avattuun ”tulipalojen sammuttamisen” tarpeeseen. Näin siitäkin huolimatta, että he korostivat nykytilanteen olevan vain näkyvissä oleva jäävuoren huippu. Todellisuus on kuulemma karumpi. Kun näin on, niin jatkammeko me joukolla asioiden ihmettelyä ja ”hoitaja”-keskustelua entiseen malliin vai otettaisiinko joukolla nk. krivoista kiinni. Silloin myös keskustelijoiden joukko ja viitekehys laajenee.

Jos emme halua nykykeskusteluissa kuvattua vanhuutta ja siihen liittyvää yhteiskunnallista tuskaa myös jatkossa, on ryhdyttävä arkisiin toimiin! On tehtävä kaikkialla pitkän aikavälin strategiaan kytkeytyviä strategisia valintoja. On ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin hallinnonrajat ylittäviin toimiin, joita johdetaan ja eri toimijoiden yhteistoimintaa koordinoidaan.

Kun kaikista toimista huolimatta eri-ikäisten ihmisten toimintakyky uhkaa rajoittua, on jo rakennettuna varhaisen puuttumisen malli, jossa toimijoilla on riittävä ja monipuolinen osaaminen – ja toimien vaikuttavuutta voidaan myös seurata.

Kuten gerontologian professori Marja Jylhä tv:ssä totesi, kyse on arvovalinnoista. Kun on (ihmis)arvot, on mahdollista tehdä myös strateginen valinta. Siihen meistä kaikki toivovat tahtoa ja osaamista.

Arja Hyytiä

hallintotieteiden maisteri

fysioterapeutti

Seinäjoki

Jos emme halua nykykeskusteluissa kuvattua vanhuutta ja siihen liittyvää yhteiskunnallista tuskaa myös jatkossa, on ryhdyttävä arkisiin toimiin!

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset