Lukijoilta: Arvokato ja moraalin mureneminen

Arvojen ja etiikan luhistuminen yhteiskunnassa johtaa väistämättä tuhoon sisältäpäin. Etiikkaa vastustetaan, koska se on ristiriidassa yksilöllisen vapauden kanssa. Arvot ovat kuitenkin kiinteitä käyttäytymismalleja, jotka antavat tukea ja pysyvyyttä elämälle. Nykyään arvokäsitykset ovat aika- ja olosuhdesidonnaisia muuttuen yhteiskunnallisen tilanteen mukaan. Moraali joustaa kuin kuminauha. Hyvää on se, mikä hyödyttää ja nautinnonhalu sitoo oman edun tavoitteluun.

Epätietoisuus omasta identiteetistä, hämmennys miehen ja naisen olemuksesta, rikollisuuden raaistuminen, seksuaalinen riisto ja sukupuolisten vääristymien normalisointi ilmentävät arvokatoa.

Tilanne yhteiskunnassa on sekava. Avioliitto ja perhe ovat kriisissä. Kirkko perääntyy opetuksessaan Raamatun linjoilta ”tosiasioitten paineessa”. Tottumuksesta tehdään totuus. Valaiseva esimerkki on ollut keskustelu homoseksuaalisen parisuhteen yhdenvertaistaminen kristillisen avioliiton kanssa.

Taustana eettiselle kriisille on Raamatun auktoriteetin hämärtyminen. Sillä ei ole enää mitään normeja säätävää voimaa. Raamattu alennetaan menneen ajan jäänteeksi ja laatijoiden omien mielipiteitten virikekokoelmaksi.

Yksilöarvojen maailmassa on vaikea vakuuttua omasta syyllisyydestä. Syntipukin paikan ottaa yhteiskunta, luonto, evoluutio ja geeniperimä. Syyllisyyskysymys jää ratkaisematta. Se on ehdollistettua syyllisyyttä ilman seurauksia. Individualismissa vain yksilö voi asettaa itselleen mittapuun. Hänen yläpuolellaan ei ole mitään arvojen asettajaa, koska on itse korkein lainsäätäjä ja tuomari.

Tarvitsemme kuitenkin mittapuun kysymykseen: Mikä on oikein ja mikä on väärin? Varsinainen syy etiikan ongelmaan on Jumalan käskyjen unohtaminen. Luojamme tietää parhaiten mitä me tarvitsemme ja miten tulee elää. Eettiset mittapuut saavat perustelunsa Jumalasta ja hänen käskyistään. Ihminen kuitenkin kaipaa normeja. Valitettavasti vanhat auktoriteetit, perinteet ja velvollisuudet on heitetty yli laidan.

Kuitenkin me tarvitsemme moraaliset mittapuut ihmiselämän tuolta puolen. Jumalan käskyt on pelastusrengas. Niiden arvoja ei voi perustella tieteellisesti, niistä ei voi tinkiä, käydä huutokauppaa eikä viedä oikeuteen. Joka tallaa jalkoihinsa Jumalan käskyt, kaivaa hautaa omalle elämälleen.

Kirkon on toimittava järkkymättä Jumalan sanan suuntaviivojen mukaan. Maallistuminen voidaan voittaa vain kääntymällä Jumalan ja hänen sanansa puoleen. Sen puolesta meidän kristittyjen tulee taistella – rakastaen, lempeästi, mutta lujasti.

Anna-Liisa Hautala

Seinäjoki

Kommentoi