Lukijoilta: Apua masennuslääkkeistä

Vai onko ”niistä” enemmänkin haittaa? Tätä pohdintaa on useamman näkyvän kirjoituksen verran tällä palstalla viime ajat käyty. Eli puolesta ja vastaan.

Kyll’ mä vaan tota suurest’ ihmettelisin, sanoisi kai koko kansan Manu luultavasti. Etenkin minua ihmetyttää T. Gauffinin juttu 10.9.2019. T.G. tuo jutussaan esiin pelkkää kielteistä masennuslääkinnästä.

Henkilökohtaisesti tuon esiin tässä erilaisen kokemuksen. Ottamatta kantaa T.G:n väitteisiin masennuslääkkeiden muka ”vakaviin lääkehaittoihin” pohdin asiaa omien ja läheiseni kokemusten valossa.

Itse pääasiassa eli lääkkeiden ns. sivuvaikutuksien arvioinnissa on syy pitää tiukasti jalat maassa. Tarkoitan: onko juuri mitään lääkinnällistä hoitokeinoa, jonka yhteyteen ei liittyisi jotakin riskiä?

Tuskinpa. Se tosin ei suoraan puolla jonkin lääkkeen käyttöä ilman selviä perusteita. Ja siinä ollaankin asian ytimessä: hoitavan ja hoidettavan on oltava samalla aaltopituudella. Eli on olennaista, onko hoidettavan kunto ja sen diagnoosi päivitetty vai alikäyttääkö vai ylikäyttääkö potilas jotakin troppia.

Silloinhan lääkkeen oikea vaikutus jää huomiotta, ei tehoa tai lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset korostuu.

Itse ja läheiseni olemme olleet jo vuosikymmenen, enemmänkin taitavan psykiatrin tarkassa hoidossa terapioineen. Lääkitys on ollut tasapainossa koko ajan eikä masennuslääkkeiden hoidon kokemuksissa ole ollut oikeastaan mitään kielteistä. Voimme huoletta todeta, että ko. tropit on tarvittu ja niiden sivuoireet ovat olleet joko lieviä tai liki huomaamattomia, koska kokonaiskuntomme kannalta meille määrätyt masennuslääkkeet ovat olleet suoraviivaisesti lausuttuna oikein osuneina.

Miksi edellä olevan haluan tuoda esiin, juontuu T.G:n tekstistä, jossa varsin suoraan ilmaistiin masennuslääkkeiden olevan joko haitallisia tai niiden avun alle kahden prosentin luokkaa. Mikä mittaa esimerkiksi prosenttilukuina kovin tarkasti minkään kemiallisen lääkkeen yksinomaisen hyödyn tai haitan?

Ja kuitenkin sanon: kyllä useimmiten koettu särkylääkityskin on tarpeen, olipa sen lume- eli näennäisvaikutus kuinka suuri tahansa. Nimittäin kyllä määräävän, hoitavan lääkärin fyysinen kontakti aina on osa hoitovaikutusta, olipa määrätty apteekkitroppi sitten minkälaatuinen tahansa.

Kaikella edellä kertomallani haluan puolustaa paitsi tärkeää psykiatrista hoitokontaktia myös kemiallisen masennuslääkkeen tarvetta ja huolellista käyttöä.

Huolellista, sillä jos mitä tahansa oirehdintaa ei hoideta (oikein) tai sitä aliarvioidaan ja laiminlyödään, ei tauti parane ja kivut lievenny tai lakkaa vaan sitä seuraa väärä jälkiarviointi ja lääkehoito voidaan tyrmätä tai sitä syyttä suotta väheksyä.

Korostukseni tässä on myös, että mitä tahansa lääkehoitoa tai henkilökohtaista kontaktihoitoa voi ja pitääkin voida asiakkaan arvioida, mutta samalla on syy hoidettavan tutkia, onko hän myös oikein noudattanut hoito-ohjeita. Ja onko hänellä terve, asiallinen ja myönteinen asenne hoitoyrityksiin ja tunnustaako ja tunnistaako hän itse olevansa asiakas, jolla on vakava hoitodiagnoosi, jossa pyritään auttamaan häntä eikä paranemisprosessi ole vain hoitotilanteen varassa vaan siihen vaikuttaa usein myös pitkäaikainen mielentasapainon puute tai järkkyminen pitkäaikaisine seuraamuksineen hänen elämässään.

Auttavaa hoitoa saanut

Alajärvi

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset