Lukijoilta: Ammattiliittojen on herättävä

Seitsemänkymmentäluvulla työelämän aloittaneena voisin sanoa tietäväni jotain työelämästä ja ammattiliiton kehityksestä.

VR:llä oli toimiva ammattiyhdistys, mutta nuorien kloppien ei ollut mitenkään pakollista liittyä siihen. Silloin luottamusmies oli yhteyshenkilönä herrojen ja työläisten välisissä asioissa. Politikointia ei juurikaan kuulunut ja kun joku yritti asiaansa tuoda esiin, niin sille yleensä naurahdeltiin ja sellaiset pulinat loppuivat yleensä siihen.

Muutin Ruotsiin ja aloitin työt lokakuussa 1977 Asea-Atomilla. Ensimmäisellä viikolla tuli luottamusmies ja ilmoitti, että tässä maassa kaikki liittyvät ammattiliittoon ja siinä tuli samalla liityttyä sosialidemokraattiseen puolueeseen.

Meikäläiselle täysin epäpoliittisista kotioloista tulleelle se oli aivan sama ja mielestäni ammattiliitot toimivat kuitenkin erillään päivän politiikasta ja keskittyivät enemmänkin siihen mihin ne oli alunperin tarkoitettukin. Eli työläisten asioiden ajamiseen ja erityisesti siihen, että kaikilla oli samat oikeudet ensimmäisestä työpäivästä alkaen. Sillä ei ollut mitään eroa olitko ruotsalainen, suomalainen tai italialainen, kaikilla oli samat säännöt ja edut.

Tehtaassa esimerkiksi kaikki tiesivät toistensa palkat, siis peruspalkat ja se loi sellaisen luottamuksen ilmapiirin, jossa oli helppo olla, ei ollut mitään kyräilyä eikä pomojen suosikkeja joille olisi maksettu parempaa palkkaa kuin muille.

Myös työpaikkojen olosuhteet ja työturvallisuus olivat asioita joita ammattiliitot valvoivat. Kahdeksankymmentäluvulla alettiin Ruotsissa rakentaa entistä tiiviimpää yhteistyötä johdon ja työntekijöiden välille, perustettiin luottamusryhmiä, joille informoitiin aina tulevista muutoksista ja niihin tuntui olevan oikeasti mahdollista vaikuttaa, myös työntekijöiden puolelta.

Ruotsissa ei lähtökohtaisesti ajateltu, eikä ajatella vieläkään niin, että työnantaja on riistäjä ja työntekijä riistettävä. Vaan siten, että kumpikaan ei pärjää ilman toista ja mitä selkeämmät säännöt, sitä helpompi on toimia.

Se, että toinen käskee ja toinen tekee, on vain luonnollinen seuraus siitä, että työnantajalla on parempi käsitys siitä mitä pitää saada aikaan ja kauanko sen tekemiseen on aikaa ja rahaa, jotta molemmille saadaan leipä käteen.

Kun muutin Suomeen 1990, niin yksi iso ero oli se, että samasta työstä maksettiin eri palkkaa samassa yrityksessä, eikä kukaan sanonut suoraan palkkaansa, koska toinen saattoi saada vähemmän tai vielä nolompaa, jos toinen saikin enemmän.

Yhdeksänkymmentäluvun lama sotki kaikki mahdolliset hyvät asiat Suomen työmarkkinoilla ja erityisesti ravintola-alalla poljettiin kaikki työläisten oikeudet nurin. Keksittiin extraajat, joille ei tarvinnut maksaa ylityökorvauksia jne. Myös rakennusala meni sekaisin, tuli harmaata työvoimaa Virosta ja heille ei maksettu kunnon palkkaa, tai palkkaa ollenkaan ja ammattiliitot olivat täysin polvillaan. Isot pojat päättivät isoista asioista ja ajoivat pienet yrittäjät maanrakoon ja ikuiseen ahdinkoon.

Sittemmin on moni asia korjaantunut ja yleinen järjestys on palannut. Ja uskallan sanoa työntekijänä sekä pienyrittäjänä, että kyllä Siperia opetti pitämään hyvistä työläisistä huolta.

Normaalissa rehellisessä yrityksessä ei ole vastakkainasettelua, vaan asioista pystytään puhumaan ja sopimaan. Tämän kauhean muutoksen ovat huomanneet myös ammattiliitot, kun pako Loimaan liittoon on vienyt itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, pois perinteisiltä liitoilta.

Ammattiliittojen johtajat ovat pitäneet tupailtoja ja ollaan tultu siihen tulemaan, että meitähän ei kohta tarvita mihinkään, jos ihmiset hoitavat itse omat asiansa. Ja siksi täytyy väkisin vääntää riitaa hallituksen kanssa ja puuttua joka asiaan, jolla tätä maata yritetään kammeta suonsilmästä. Vain siksi, että heidät huomataan ja todetaan tarpeellisiksi. Toinen on turha ja väärässä paikassa, hallitus ja eduskunta joka säätää lait ja asetukset, tai ammattiliitot jotka yrittävät sekaantua lainsäädäntöasioihin.

Ammattiliittoja tarvitaan, mutta niiden täytyy herätä tähän aikaan ja keskittyä oikeisiin ongelmiin, eikä nostella napojaan tällaisten mitättömien asioiden kanssa.

Juha Niemi

Ilmajoki

Kommentoi