Lukijoilta: Alueiden aika aktivoitua sote-uudistuksessa

Vaikka sote-uudistus ei ole edes alkanut, herättää sen toteutuminen jo epäilyjä. Yksi keskeinen kysymys on edelleen myös se, miten sote-uudistus ylipäänsä toteutetaan.

Tällä hetkellä valtakunnan tasolla käytetään edelleen puheenvuoroja sen puolesta, että Suomessa tarvittaisiin yhtenäinen, kaikilla alueilla samalla tavalla toteutettava sote-uudistus. Suomen alueiden erilaisuutta ei olla siis edelleenkään kunnolla sisäistetty.

Tällainen yhtenäistävä, erilaisuuden huomioon ottamaton ajattelupa onkin järjetön, jos ajatellaan uudistuksen keskeisintä tavoitetta, parempien palveluiden aikaansaamista palveluiden käyttäjille. Mielestämme parhaiten sote-uudistuksessa päästään eteenpäin, kun annetaan alueelliselle aktiivisuudelle tilaa sote-uudistuksen toteuttamisessa.

Ehdotamme ylhäältä alas -toimintatavan sijaan sote-uudistuksen pohjaksi kuntien itsehallintoa kunnioittavaa ja pelastuslakiuudistuksessa perustuslakivaliokunnan hyväksymää ”alhaalta ylös ja ylhäältä perälauta” -rakenneuudistusmallia.

Sinä kunnat velvoitettiin lailla sopimaan yhteistyöstä määräajassa. Perälauta-uhkana oli valtioneuvoston yksipuolinen päätös mallista, mikäli kunnat eivät olisi pystyneet keskenään sopimaan omasta mallistaan. Kaikki kuitenkin kykenivät ja Suomeen syntyi silloin nykyiset 20 isäntäkuntajohtoista ja kaksi maakuntaliittojohtoista pelastuslaitosta. Uudistusta on pidetty yleisesti onnistuneena.

Ehdottamamme lähestymistapa antaisi tilaa maakunnallisille erityspiirteille.

Monella alueella onkin jo hyvin hahmottunut se, minkä suuntaisesti sotea kannattaisi toteuttaa alueellisina palvelurakenteina. Kokemusta on jo erilaisista isäntäkuntiin perustuvista ratkaisuista. Alueellisissa malleissa on pystytty pääosin valtakunnallisia yhtenäisratkaisuja paremmin ottamaan huomioon konkreettiset palvelutarpeet.

Sotemaaliin pääseminenkin on mahdollista. Uudenmaan lähiaikoina hahmottuva erillissovellus antaa osviittoja ja oleelliset perusteet muiden maakuntien omaehtoisille ratkaisuille.

Selkein tie etenemiselle voisi olla se, että muiden maakuntien kunnille asetetaan velvoite esittää oma, yhteisesti hyväksyttävissä oleva sote-rakenne 2020 loppuun mennessä. Niiden perusteella muokattaisiin vuoden 2021 aikana valtakunnallinen kokonaisratkaisu sekä siihen soveltuva valtiovarainministeriön valmistelema rahoitusjärjestelmä.

Ehdottomamme alueellinen malli täyttäisi perustuslakikriteerit ja olisi tästä johtuen toteuttavissa.

Keskeinen kysymys onkin, luotetaanko valtakunnan tasolla, että alueiden – kuten Etelä-Pohjanmaan – kykyyn löytää ratkaisuja sote-uudistuksessa. Toteutustapa edellyttää alueilta puolestaan aktiivista kehittämisotetta.

Jos sote-uudistusta ei tälläkään vaalikaudella saada maaliin, voi tilanne johtaa moniin ongelmiin.

Kansalaiset voivat turhautua entisestäänkin palveluiden takkuiluun. Luottamus julkiseen hallintoon ja poliittiseen päätöksentekoon vähenee. Henkilöstö, joka on kerta toisensa jälkeen jaksanut lähteä valmistelemaan uudistusta, saattaa sekin turhautua. Vaarana on yleinen pysähtyneisyys ja odottaminen kaikessa kehittämisessä.

Kustannukset karkaavat, Suomen vakaa hallinto rapautuu asteittain ja kansainvälinen maine menetetään. Alueidenkin on aika aktivoitua sote-uudistuksessa – omaksi ja yhteiseksi hyväksi.

Jari Stenvall

professori

Tampereen yliopisto

Juhani Kivelä

Valtiovarainministeriön emeritus-alivaltiosihteeri

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset