Kilpailun kannattava kannattamattomuus kummastuttaa?

Eduskuntavaalien aikana kuulin useamman puolueen edustajan puhuvan kilpailusta ja kilpailutuksesta. Kilpailua ei ole ollenkaan tarpeeksi tai kilpailu on täysin vääristynyt.

Yksi osa keskustelua on kauppaketjujen voima kyykyttää tuotantoa. Toisaalta pohdittiin, että kuntien ja kuntayhtymien kilpailutus ei suosi paikallisia yrityksiä.

Mielestäni kilpailutuskeskustelussa on kyse puolueiden aatteen palon nuotioringeistä, koska harva puhe käsitteli markkinoiden kehittymistä ja yritystoiminnan sopeutumista markkinoihin.

Istuin (maksusta) syksyllä 2010 kuunnellen päivän kilpailutukseen perehtynyttä asianajajaa, ja pohdimme kilpailutusta kuntien ja kuntayhtymien kannalta. Itse tulin siihen tulokseen, että kilpailutuksen kovan käytännön ja kilpailutuksen lainopillisten vaatimuksien vuoksi harvalla luottamushenkilöllä on käsitystä markkinoiden kehittymisestä kilpailutuksen seurauksena.

Monella meistä on usko, että paikalliset yritykset pystyvät vastaamaan erilaisiin kilpailutuksiin. Totuus on, että kilpailutus kasvattaa yrityskokoa, koska iso yritys palkkaa erityisen kilpailutuksen ja lainopin asiantuntijan vastaamaan tarjouspyyntöihin.

Moni meistä uskoo osaavansa tehdä hyvän tarjouspyynnön. Totuus on, että Markkinaoikeus on tukehtumassa huonojen tarjouspyyntöjen vuoksi tehdyistä valituksista.

Moni uskoo, että paikallinen pienyritys vastaa jätettyyn tarjouspyyntöön. Totuus on, että pienyrittäjät ovat monesti täystyöllistettyjä, ja paperityöt ovat rasitus, ja jatkuva tarjousten tekeminen uuvuttaa yrittäjiä.

Kun moni uskoo osaavansa tehdä tarjouspyynnön, niin tosiasiallisesti tarjouspyyntöihin ei tule tekniikan/palvelun asiantuntijoiden tarkastusta, koska johtajina joutuisivat myöntämään suorittavan työn tekijöille olevansa tietämätön suorittavasta työstä. Totuus on, että johtajat eivät tähän alistu, joten tarjouspyyntöjen tekniikan ja palvelun yksityiskohtaisuus ei selviä tarjouspyynnöistä, ja näitä epäselvyyksiä selvitetään Markkinaoikeudessa.

Kilpailutus vaatii työvoimaa, ja pienyritykseen erityistä kilpailuasioiden henkilöä on yleensä mahdotonta hankkia. Vähitellen kilpailutetulla alalla on muutama suuryritys, ja nämä hoitavat epäselvät kilpailutukset harvemmilla oikeudenkäynneillä. Loppuvaiheessa suuryrityksen (voi) ostaa pääomasijoittaja, joka hakee julkista sektoria palvelevilta yrityksillä maltillista tuottoa vuodesta toiseen.

Näin Suomeenkin syntyy muutamia pääomasijoittajien omistamia yritysketjuja, jotka hoitavat kilpailutetut palvelut julkiselle sektorille.

Ensin myönnetään totuus, eli kilpailutuksesta syntyvät suuryritykset ja pääomasijoittajien omistusvaikutukset. Totuuden myöntämisen jälkeen voimme pitää tilaisuuksia, joissa oikeasti pohditaan kilpailutusta uudelta pohjalta.

Riippuu itsestämme, uskommeko kilpailutuksessa todellisuuteen vai aatteen palon nuotioringin rinnakkaistodellisuuteen. Itsestä riippuu myös, että teemmekö kilpailutuksen ratkaisuja todellisuuteen vai aatteen palon nuotioringin rinnakkaistodellisuuteen.

Jukka Rannila

Jalasjärvi