Kauhulla odotan vanhuutta

Tätini, 88, joutui ensimmäisen kerran potilaaksi Seinäjoen terveyskeskuksen osasto kolmelle ankaran huimauksen takia. Ambulanssi ei huolinut häntä kyytiin, ja palasi tyhjänä takaisin.


Seuraavana aamuna yön valvonut lähiomainen tuli Ylijoelta ja vei tädin terveyskeskukseen. Voiko ambulanssi todella menetellä näin?

Tätini oli viikon osastolla, ennen kuin pieni verenkuva otettiin, ja sekin vasta omaisten vaatimalla vaadittua. Hemoglobiini oli alle 100, muut arvot ilmeisesti normaalit. Rautalääkitystä ei aloitettu, lääkärin mielestä se oli normaali. Virtsatulehdus, jota tätini epäili, jäi mysteeriksi. En tiedä, otettiinko koetta koskaan, niin epämääräisiä vastauksia sain tiedusteluihini. Milloin koe oli otettu ja milloin ei, tulehdusta oli ja taas toisella kertaa ei. Lääkitys aloitettiin vasta kovistelun jälkeen.

Ainoa hyvä asia oli, että tädin korvat puhdistettiin ja nyt hän kuulee. Täti siirrettiin Ylistaroon intervallipaikalle viikoksi. Siellä otettiin virtsanäyte, eikä tarvinnut kuin kerran asiasta mainita. Tulehdusta oli, ja asianmukainen lääkitys aloitettiin.

Onko terveyskeskuksissa asiansa tuntevaa hoitohenkilökuntaa, kun joka asiasta piti rautalangasta vääntää, ennen kuin meni perille, eikä sittenkään? Vai onko niin, ettei tämän ikäisiä vanhuksia enää tarvitse hoitaa?

Luulisi osaston lääkärin hallitsevan asiansa?

Tuula Kokko

Seinäjoki






Luetuimmat pääkirjoitukset