Jättimäiset järjestelmät säätiöille?

30.10. haastateltiin Jarmo Ropposta, joka tyrmäsi yhden kansallisen potilastietojärjestelmän, koska se tulisi liian kalliiksi ja monopolissa oleva määräisi markkinoita.

Yksityistämisessä ja kaupallistamisessa kannattaa olla tarkkana, koska monopoli voi muodostua joko politiikalla tai kaupallisen keskittymisen kautta.

Kannattaisi erotella luonnollinen monopoli erikseen, koska tällöin jokin asia kannattaa tehdä luonnollisesti vain kerran. Eli esimerkiksi tie-, rautatie-, sähkö-, puhelin-, vesi- ja viemäriverkot kannattaa yleensä vetää kerralla kunnolla, koska kukaan ei vakavissaan ehdota useita kilpailevia tie-, rautatie-, sähkö-, puhelin-, vesi- ja viemäriverkkoja.

Ongelma on, että tietotekniikka-alalla asiat tapahtuvat monesti todella nopeasti, jolloin erilaisia tietoteknisiä monopoleja syntyy nopeasti.

Paljon puhuttu Facebook on esimerkki nopeasti kehittyneestä yksityisestä monopolista - kukaan ei vakavissaan osannut ennustaa ilmiön laajuutta. Nyt kyseistä monopolia hätistelevät koko ajan eri maiden tietoturvaviranomaiset.

Suomessa on yksityinen monopoli tunnistautumismenetelmissä, eli yksityisten pankkien pankkitunnuksilla hoidetaan suuri(n) osa eri palveluiden tunnistautumisista.

Osa tietoteknisien monopolien palveluista on verrattavissa ilmaan, jota hengitämme, koska miljoonat ihmiset ovat riippuvaisia joistain järjestelmistä. Esimerkiksi ilman Matkahuollon ja VR:n aikataulujärjestelmiä Suomi seisahtuisi.

Erilaiset jättimäiset tietojärjestelmät ajautuvat vähitellen tilanteeseen, jossa niiden omistamisen ongelmat heijastuvat moneen suuntaan.

Mikä olisi ratkaisu esimerkiksi yhden kansallisen potilastietojärjestelmän monopoliin?

Kannatan yhden asian säätiöitä, joille erilaiset jättimäiset (tieto)järjestelmät voisi siirtää.

Säätiöihin yleensä liitetään suuri raha, jolloin erilaiset yhteisöt voivat maksaa suhteellisen suuria vuosijäsenmaksuja.

Toisaalta säätiöön voidaan luoda kätevästi erilaisia jäsenyyden lajeja yksityisjäsenyydestä yhteisöjäsenyyteen.

Esimerkiksi luonnollisen monopolin yksi kansallinen potilastietojärjestelmä kehittyisi kaikessa rauhassa säätiön suojissa, vaikka pahimmat kaupalliset kilpailijat olisivat säätiön jäseniä.

Tarvitsisimme Suomeen järjestelmällisen ohjelman, jossa joitain luonnollisia monopoleja siirrettäisiin säätiöiden suojiin, jolloin kaupallisuus ja yleishyödyllisyys olisivat tasapainossa.

Jukka Rannila

Jalasjärvi