UUSI ILKKA

Ilkka

Lukijoilta: Uskonnollisilla yhteisöillä on suuri vastuu

Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjoittama kirja ”Harhaanjohtajat vahvassa uskossa” on saanut kritiikkiä usealta helluntaikirkon sisällä vaikuttavalta henkilöltä. Kirjaa on kritisoitu koko helluntaiyhteisöä leimaavaksi.

Markku Kulmala toteaa (Ilkka 28.4.2017), että kirjassa käsitellyt henkilöt Alma Kartanosta Markku Koivistoon ja Patrick Tiaiseen eivät edusta helluntailaisuutta tai vapaita suuntia. Kirja ei näin ollen käsittelisi lupauksensa mukaisesti helluntailaisuutta ja vapaita suuntia. Vapaa suunta on käsitteenä laaja, ehkä vaikeasti rajattavissakin. Mielestäni ainakin osa edellä mainituista henkilöistä edustaa vapaita suuntia.

On totta, kuten kritiikin esittäjät ovat todenneet, että kaikki helluntaiseurakunnat eivät kannata kristillistä ääriajattelua. Heiltä on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että tämä asia todetaan Miettisen ja Pellin kirjassa (s. 13). Kirjan painopiste on kuitenkin vaietuissa epäkohdissa, mikä tulee myös hyvin esille. Viimeaikaiset reaktiot helluntaikirkon ja vapaiden suuntien puolelta osoittavat, että kirja osui arkaan paikkaan. Epäkohdista on syytä keskustella enemmänkin.

Minulla on henkilökohtaista kokemusta helluntailaisuudesta. Olen nähnyt siellä tervettä hengellisyyttä. Vaikka en kuulu enää helluntailaisiin, moni helluntailainen pitää edelleen minuun yhteyttä esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

Valitettavasti törmäsin myös tukahduttavaan ääriajatteluun ja jopa huijaamiseen. Ehkä räikein todistamani tapaus oli väite yhden syöpään parantumattomasti sairastuneen yliluonnollisesta parantumisesta. Myöhemmin tuli ilmi, että kyseinen henkilö ei ollutkaan parantunut.

Toinen väitetty ihmeparantuminen koski masentunutta henkilöä. Henkilöllä alkoi olla havaintojeni perusteella jopa maanisuuteen viittaavaa käytöstä. Myöhemmin selvisi, että uusi masennusjakso oli taas päällä.

Mielenterveysongelmien kohdalla ammattiapuun suhtauduttiin osittain kielteisesti. Olen todistanut tilannetta, jossa helluntaikirkon nuorisopastori julisti seurakunnan edessä: ”Mikään terapia ei voi parantaa, vain Jumala voi.” Lisäksi todettiin: ”Terapia voi viedä pois Jumalasta”. Tämä voidaan nähdä hienovaraisena tapana pelotella helvetin tulella.

Miksi psykoterapiaan voidaan suhtautua kielteisesti? Yksi syy lienee vallankäytössä. Kun ihminen hakeutuu esimerkiksi psykoterapiaan, hän alkaa parhaimmillaan ottaa elämänsä omiin käsiinsä. Tähän kuuluu myös kriittinen ajattelu. Ihminen voi alkaa kyseenalaistaa seurakunnassakin vallitsevia ajatustapoja ja uskonkäsityksiä. Tämä voidaan kokea uhkana sellaisessa yhteisössä, jossa johtajan todelliset motiivit ovat vallankäytössä ja itsensä pönkittämisessä.

Helluntaikirkon johtava pastori Markku Tuppurainen totesi puolustukseksi (Ilkka 28.4.2017), että hengelliseen yhteisöön hakeutuu vaikeasti rikkoutuneita ihmisiä. Tällaisessa tilanteessa uskonnollisilla yhteisöillä ja johtohenkilöillä on suuri vastuu. Jos omat taidot eivät riitä rikkoutuneen ihmisen tukemisessa, on ohjattava henkilö uskonyhteisön ulkopuolisen ammattiavun piiriin.

Mielestäni Miettisen ja Pellin kirja antaa jokaiselle kristilliselle yhteisölle mahdollisuuden katsoa itseään peiliin - kirkkokunnasta riippumatta. Epäkohtia löytyy myös nykyisestä kirkkokunnastani, Evankelis-luterilaisesta kirkosta.

NINA NORES-SYVÄNEN

sosionomi YAMK psykoterapian opiskelija Helsinki

Kommentoi