Lukijoilta: Susi on yhä petoeläin

”Susj tulj ja purj” on kansankielinen ilmaus vuosikymmenien takaa. Ähtärin tuore ikävä suden tekemä purema lapsen käteen vaikuttaa asenteisiimme. Vaikuttaako se millä tavoin, onkin jo oma lukunsa. Mielestäni on pohdinnan arvoista jatkossa paitsi rajata susitarhan läheisyyteen pääsyä niin myös yleensä ”sudensuuhun” joutumisen riskiä laajemminkin.

Otsikkoni mukaan on syy muistaa ensisijainen seikka eli susi on suomalaisen luonnon pahin raatelijapeto, vaikka karhu onkin kooltaan ja voimiltaan suurempi. Suden vaarallisuutta on väheksytty, aliarvioitu ja jopa torjuttu ns. sudensuojelijatahoilta, etenkin poliittisten vihreän suunnan fanaatikoiden toimesta.

Itse susileffoja ja niiden ylenpalttisen myönteisiä suden hellyttelyjä nähtyäni pidän ko. tahoja osasyyllisinä nykytilanteeseemme. Tietenkään en mitenkään syytä esimerkiksi Ähtärin eläinpuistoa mistään. Toki susiaitojen parantaminen Ähtärissäkin on paikallaan.

Onko susi ihmiselle, karjalle ja muulle eläinkannoillemme juuri nyt suuri uhka? On. Ahma lienee porohoitoalueilla vieläkin pahempi uhka. Sekä suden että ahman rauhoitus on Suomessa toteutettu, ja pyyntilupia myönnetty rajatusti.

Susikantamme ei ole uhanalainen muihin eläinkantoihimme nähden. Huomioon nimittäin on otettava koko maan luonnon olosuhteet ja asuinalueiden kasvu yhä tiiviimmin luonnon keskelle. Myös suuremmissa asutuskeskuksissa on alueita, joilla suden liikkuminen on lisääntymässä eläimen hakiessa vähentyviä saalisreservejä.

Susi on suhteellisen arka, mutta laumaeläimenä sen nopea ja raju iskukykyisyys on syytä muistaa eläimen luonnonreviirin pienentyessä. Pääkysymykseni onkin siis: miten turvataan haja-asutusalueilla etenkin liikkuvien koululaisten ja luontoharrastajien turvallisuus? Susikannan lisärajoittamiseen voi olla tarve mennä.

JOUKO PESONEN

Lehtimäki

Kommentoi

Osta Digilehti ja verkon kaikki sisällöt! 1kk vain 14,90€

Osta