Kielipoliittinen rasismi ja rotuoppi

Antero Koivunen Lappajärveltä kirjoitti Ilkassa 14.12. maan kielipolitiikasta. Koivunen pelkää suomenkielisten barrikadeille nousua vastustamaan sortopolitiikkaa. Hän epäilee ”Hanasaaren hautomoa” sylttytehtaaksi.

Syyt ”sortopolitiikkaan” ovat syvällä RKP:n historian rotuopissa ja rasismissa ja ne elävät yhä tuoreina.

Ruotsalainen kansanpuolue pitää oppi-isänään suomenruotsalaista kielitutkija ja professori Axel Olof Freudenthalia (1836-1911). Hänen väitöskirjansa koski närpiöläismurretta.

Freudenthal oli svekomaani eli kiihkoruotsalaisuuden kannattaja ja johtohahmo. Hän piti suomenkielisten enemmistöä uhkana ja vaati suomenkielisiä vastaan radikaaleja toimia, kuten separatismia. Hänen rotuoppinsa mukaan rantaruotsalaiset ovat rodullisesti ylivertaisia suomalaisiin nähden, ovat eri ylempää rotua.

Freudenthalin oppeja ajamaan perustettiin Suomeen ”Ruotsalainen puolue” 1870. Freudenthal oli puolueen keskeinen henkilö. Vuonna 1906 puolue sai nykyisen nimensä, Ruotsalainen kansanpuolue, RKP.

RKP perusti 1937 Freudenthal-mitalin, jaettavaksi tunnustuksena hänen oppinsa ajamisessa. Tuoreimpia ovat 2006 jaetut viisi ja 2007 kaksi mitalia. Elisabeth Rehn on saanut kultaisen mitalin. Myös puheenjohtaja Carl Haglundille on tiedon mukaan esitetty mitalia. Perinne siis elää tuoreena.

Feudenthalin oppeja toteutettiin räikeästi myös viime sotien lähes puolen miljoonan Karjalan evakkojen asuttamisen yhteydessä. RKP:n eliitti vastusti jyrkästi asuttamista ruotsalaispitäjiin, ruotsalaisten ”pyhälle maalle”. Ruotsista pyydettyä ja saatua painostusapua ja maan hätätilannetta hyväksi käyttäen maanhankintalakiin 1945 otettiinkin rkp-eliitin vaatimuksesta erityinen ”ruotsalaispykälä” (§ 92). Sen avulla ruotsalaispitäjät säilyvät evakkojen asuttamiselta.

Pääministeri/presidentti Juho Kusti Paasikivi (ent. Johan Gustaf Helsten) pelkäsi Ruotsin uhattuja vastatoimia, elintarvikeapuun ja sotalainoihin puuttumista ja tuki rkp-läisiä.

Pohjanmaan ruotsalaiset vaativat omaa ruotsinkielistä lääniä ja itsehallintoa. Uhattiin verokapinalla ja elintarvikelakolla. - Ilkka kirjoitti tästä 1.4.1945; samoin Pohjalainen 2.3.2009: ”Ruotsalaispykälä esti karjalaisten muuton rannikkokuntiin.”:

Lähteistä Veikko Vennamon/P.O. Väisäsen kirja ”Jälleenrakennuksen ihme”, samoin Johannes Virolaisen useat kirjat, sisältävät asuttamisen tarkat yksityiskohdat. Muita lähteitä on sivukaupalla.

RKP:n rasismin ja rotuopin tuoreuden todistaa RKP:n Espoon valtuustoryhmän 2010 kiihkeä vastustus koulun kieliryhmien yhteisistä välitunneista!

Lopuksi on lohduttavaa todeta, että lähdeaineistossa katsotaan rkp-läisen separatismin olevan ensi sijassa sen eliitin harjoittamaa. Rahvas on seurannut sivusta.

Kun RKP:n 4 prosentin vähemmistön ylivalta 96 prosentin enemmistöstä hyvin todennäköisesti katkeaa 2015 vaaleissa, niin samalla voidaan myös palauttaa terve demokratia kielipolitiikkaan ilman barrikadeja. Keskustalla näyttäsi olevan siihen avainasema.

Heikki Santala

järjestöneuvos Kauniainen