Ehdoton ihmisarvo ja omantunnon vapaus

Muinaisen Rooman vallan aikaan isällä oli oikeus päättää, saiko lapsi jäädä eloon ensimmäisen viikon aikana. Heitteille jätettiin kaikki lapset, joita isä ei pitänyt perheelle tarpeellisena. Kristinuskon levitessä paikalliset kristityt alkoivat kerätä hylättyjä lapsia turvaan. Länsimaisen lastensuojelun katsotaan alkaneen Rooman vallan kristittyjen - poliittisia ihmisoikeuksia ruohonjuuritasolla julistavasta - työstä.

On yksin 2000-vuotisen kristinuskon seurausta, että ihmisen omatunto on herkistynyt näkemään lapsen merkityksen ainutkertaisena yksilönä aikuisen rinnalla. Sekin on kristinuskon vaikutusta, ettei aikuisoikeuksien elitismi ole jyrännyt alleen lapsen oikeuksia elämään, ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon. Aikuinen ja lapsi seisovat samalla viivalla elämän peruskysymysten äärellä, sillä jokaisella on oikeus elämään ja biologisiin vanhempiin.

EU:n perusoikeuskirjan 1. artiklan mukaan ihmisarvo on loukkaamaton ja sitä on kunnioitettava ja suojeltava. Filosofi Raimond Gaitan mukaan ihmisellä on intuitiivinen käsitys toisen pyhyydestä, koskemattomuudesta ja loukkaamattomuudesta, mutta uskonnoton ihminen ei kykene oikeuttamaan tätä kokemusta omista lähtökohdistaan käsin. Jopa uskonnoton filosofi Nietzsche tunnusti, että ihmisen käsitys totuudesta oli vain kapea perspektiivi kokonaisuuteen.

Vielä viime vuosisadan alussa kristityt naisaktivistit uskoivat, että abortti oli vakava petos ihmisyyttä vastaan ja naisen totaalista hyväksikäyttöä. Tänä päivänä äänet ovat voimistuneet, mutta vastakkaiseen suuntaan. Eräät tahot uskovat, että abortti edustaa naiselle ihmisoikeudellista veto-oikeutta omaan ruumiiseensa, vaikka todellisuudessa nainen tekee väkivaltaa ruumiissaan kasvavaa suvereenia elämää vastaan.

Eurooppalainen sivistys on palaamassa roomalaisen isänvallan aikaan sillä erotuksella, että aikanamme tuon päätöksen lapsen elämästä tekee yhä useammin nainen – vaikkakin yli puolessa tapauksista miehen painostuksesta. Aborttiharha on juurtunut länsimaissa kulttuuriseksi mielentilaksi. Seurauksena syntymätön lapsi maksaa elämästään liian suurta perintöveroa.

Tätä taustaa vasten ei ihmetytä tutustua EU:n parlamenttipuolueiden profiileihin, joista vain harva ottaa sivuillaan julkisesti kantaa ihmisen luovuttamattomaan arvoon. Tänä keväänä Euroopan vasemmistopuolue ELP aloitti kampanjan yleisen aborttioikeuden puolesta, mutta hävisi aloitteen – tosin vain kuudella äänellä kristillisiin arvoihin perustavalle Euroopan kansanpuolueelle (EPP) ja ECR:lle. Aborttioikeus sai säilyä osana kansallista lainsäädäntöä.

Aborttikupla ei ole puhjennut Suomessa ainakaan omantunnon vapauden osalta, vaikka muut EU-jäsenmaat Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta tunnustavat tämän oikeuden kansallisessa lainsäädännössään. Kun tämä kupla aikanaan puhkeaa, avautuu ovi Suomessakin YK:n historialliselle vammaisten ihmisoikeuksien (2006) ratifioimiselle. Suomen vuonna 2007 allekirjoittama YK:n vammaisten ihmisoikeusjulistus vaatii syrjivän asenteellisuuden kitkemistä pois kaduilta, terveyskeskuksista, äitiysneuvoloista, päiväkodeista, kouluista, yliopistoista ja asuntoloista. Eikö olisi jo aika siirtyä moraalisen euron aikaan – pois roomalaisen isänvallan kaduilta ja kohti arvokkaampaa Eurooppaa?

Mia Puolimatka

eurovaaliehdokas (kd.) Jyväskylä