Väkivaltaisuudet kirjailloissa tuovat vakavia viestejä ääriliikkeistä

Jyväskylän pääkirjastossa keskeytyi kirjailta vartijan puukotukseen. Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelyssä ei päästy alkua pidemmälle, kun puukoin, pulloin ja kepein varustautuneet henkilöt yrittivät tunkeutua luentosaliin.

Väkivaltainen keskeytys ei tullut järjestäjille yllätyksenä. Viime kesänä saman kirjan esittelyssä Oulussa oli käynyt aivan samoin.

Kommunistinen nuorisoliitto on järjestämässä ensi tiistaina Seinäjoella vastaavanlaista tilaisuutta. Aiempien kokemusten perusteella on järjestäjien ja poliisin oltava Seinäjoellakin valppaina.

Tilaisuuksien järjestäjät epäilevät suomalaisten aktivistipatrioottien olevan väkivaltaisuuksien takana. Patriootit-nimellä viitataan järjestäytyneeseen kansallismieliseen vastarintaliikkeeseen.

Vaikka sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) rauhoitteleekin, ettei Suomessa ole vakavaa ääriliikkeiden uhkaa, alkaa meno kirjailloissa olla hengenvaarallista. Yhteenkään uhriin ei pitäisi olla varaa.

Tuskin maamme äärioikeistolaisuudesta kirjan tehneet aivan näin vauhdikkaita iltoja etukäteen toivoivat. Kun keskustelun vaientamiseen pyritään nyt rikollisin keinoin, on tarpeen entistä selkeämmin pitää kiinni sananvapauslain tuomista oikeuksista.

Viime viikolla julkaistussa Supon tilannekatsauksessa käsiteltiin väkivaltaisen ekstremismin tilannetta Suomessa. Katsauksessa varoiteltiin, että äärioikeisto ja väkivaltainen ääri-islam voivat aiheuttaa paikallisesti ja yksilötasolla turvallisuusuhkia (Ksml 31.1.). Ehkä Jyväskylässä taisi todellistua toinen näistä uhista.

Supo pitää laajamittaisen väkivallan riskiä kuitenkin pienenä. Valtion turvallisuus ei ole uhattuna.

On hyvä tietää, että sisäministeriössä seurataan ääriliikkeiden liikehdintää. Kun näin on, kirjailtojen välikohtaukset eivät voi tulla supolle ja muullekaan poliisikunnalle täytenä yllätyksenä. Ääriliikkeiden aktivoituminen tuskin tapahtuu hetkessä nappia painamalla.

Ääriliikkeiden syntymisen mekanismitkaan eivät ole salaisuuksia. Syrjäytyminen, huono-osaisuus ja yhteiskunnallinen osattomuus ruokkivat ääriaineksia. Elleivät demokraattiset toimintatavat tuo muutosta tilanteeseen, näkee syrjäytynyt väkivallan ainoaksi keinoksi tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Syrjäytymisen ehkäiseminen ei ole yhden ministeriön vastuulla. Työhön tarvitaan Räsäsen peräänkuuluttamaa laajaa rintamaa.

Jokaisella poliittisella päätöksellä niin valtakunnan kuin kuntienkin tasolla voidaan kohentaa tai heikentää nuorten mahdollisuuksia tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen elämään.

Syrjäytymisen ehkäiseminen ja ja suvaitsevaisuuteen kasvattaminen ovat suomalaisten tulevaisuuden haasteista suurimpia.







Luetuimmat pääkirjoitukset