Uskontojen uhrien yhdistyksen tulo maakuntaan itsetutkistelun paikka

Usko on sen löytäneille elämää kannatteleva voima. Uskonnolliseen yhteisöön liittyminen sen sijaan ei sitä aina ole.

Ensi viikolla vietetään väkivallatonta viikkoa, jolloin teemana ovat hengellinen väkivalta ja nettikiusaaminen.

Tämän päivän Ilkassa kerrotaan eri uskonyhteisöihin kuuluneista ihmisistä, jotka hakivat yhteisöstä apua elämäänsä, mutta saivatkin ongelmia.

Haastatellut kertovat rajuista törmäyksistä, joita syntyi, kun heidän käsityksensä uskonasioista erosivat yhteisön oikeana pitämästä käsityksestä.

He viittaavat myös lasten pahoinpitelyihin, jotka hyväksyttiin joissain yhteisössä Raamattuun vedoten.

Yhteisöissä toteutettiin myös rangaistuksia, jos sen sisällä tuli esiin vääryyksiä. Rangaistukset eivät kohdistuneet tekijöihin vaan uhreihin, joiden nähtiin yhteisön silmissä olevan itse syyllisiä tapahtuneeseen.

Mitä suljetumpi yhteisö, sitä suuremmat riskit hengelliselle väkivallalle on olemassa. Kukaan ei pääse väliin sekaantumaan.

Kuulostaa pahalta, että moni uskonlahkonsa henkisestä, fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta kärsinyt joutuu todistelemaan itselleen, että ei ole tehnyt mitään väärää.

Asiaa ei paranna, että lahkot ovat pyrkineet sulkemaan heidän suitaan.

Hiljaisuus on usein merkki hyväksynnälle ja lahkoissa auktoriteetteina toimineet ovat antaneet hiljaisen signaalin toiminnan jatkumiselle entisin menoin. Samalla väkivallantekijöitä ei ole saatu vastuuseen teoistaan.

Hyssyttely ei auta ketään. Asian kieltäminen ja torjuminen on uhrien laiminlyöntiä.

Uskontojen uhrien tuki ry aloittaa lähiaikoina toimintansa Seinäjoella. Yhdistys tulee alueelle, koska sille on tarvetta. Joukosta eronneet tai erotetut ihmiset tarvitsevat apua.

Kurinpitotoimet ovat yhteisön ulkopuolella olevalle ankarat: eroaminen tai erottaminen voi estää lahkoon yhä kuuluvaa vanhempaa tervehtimästä omaa lastaan lahkon ulkopuolella. Lahkosta irtautuminen on tehty vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Lähtijä joutuu aloittamaan koko elämänsä ilman entisiä tukiverkostojaan. Yhdistyksen vertaisverkkojen saaminen maakuntaan on siksi sitäkin tärkeämpää.

Yhdistys auttaa pääsemään eroon epäterveestä uskonnollisuudesta. Se eristää ja alistaa, eikä se kuulu uskoon, joka antaa voimia.

Todennäköisesti yhdistyksen tulo maakuntaan havahduttaa myös niitä, joihin kalikka nyt kalahtaa.

Olisiko näissä pienissä piireissä nyt itsetutkistelun paikka? Kritiikin torjuminen tai salailu eivät johda mihinkään, eikä se varsinkaan lopeta henkistä väkivaltaa.




Luetuimmat pääkirjoitukset