Pääkirjoitus: Syntyvyyden kasvu vaatii uusia lapsimyönteisiä asenteita ja tekoja

Suomalaisten historiallisen matala syntyvyys on herättänyt viime vuosina jatkuvaa huolta ja hämmästelyä. Kun syntyvyys jää 150 vuoden takaisen nälkävuoden tasolle, ollaan jo kriisissä.

Alhainen syntyvyys vie pohjaa jatkuvan kasvun puheilta. Ellei saada uusia veronmaksajia, on suostuttava riisumaan palveluita, joita on totuttu pitämään hyvinvointivaltiossa itsestäänselvyyksinä.

Toki veronmaksajia saataisiin maahanmuuttajista, mutta heidän tuloonsa ja kotouttamiseensa kaikki suomalaiset eivät suhtaudu varauksetta.

Kaikki lasten hankintaan rohkaisevat ja kannustavat keinot olisi otettava nopeasti käyttöön. Lapsiystävällisyyden tulisi näkyä yleisissä ja yksittäisissä asenteissa ja muuttua joka tasolla – myös työelämässä – teoiksi.

Eduskunnan kiistely perhevapaauudistuksesta muuttui väittelyksi tasa-arvosta, vanhempien yhtäläisestä oikeudesta työuraan ja velvollisuudesta lastenhoitoon ja kotitöihin. Tavoitteet ovat tärkeitä, mutta näissä pesuvesissä oli lapsi mennä mukana.

Päättäjien jahkailu uudistuksessa on osoitus selkeän suunnan puuttumisesta. Epäsuorasti jahkailu kertoo myös, että lapsen mukana riskit lisääntyvät. Perheen talous ja vanhempien työura voivat muuttaa suuntaansa.

1800-luvulla suomalainen nainen synnytti keskimäärin neljä lasta. Nyt äitiä kohden on 1,5 lasta. Agraariyhteiskunnassa lapsia tarvittiin työvoimaksi ja vanhuuden turvaksi. Tämän päivän vanhemmilla on lasten suhteen toisenlaisia toiveita.

Vuodesta 2016 vuoteen 2017 syntyvyys alentui lähes viisi prosenttia. Näin suuren ja yhtäkkisen pudotuksen syyt tulisi tutkia perusteellisesti, että vastaavilta romahduksilta vältyttäisiin.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan lapsiperheiden arki koetaan ankeaksi ja riitaiseksi. Lasta ei haluta riitoja lisäämään.

Syntyvyyden vaihtelut ovat kuluneella vuosikymmenellä irtautuneet talouden nousu- ja laskukausista. Tutkijoiden ihmeeksi syntyvyys on alentunut nyt myös lamavuosina, jotka olivat aiemmin kasvavan syntyvyyden kausia. Tässä suhteessa Suomi poikkeaa muista pohjoismaista.

Onko Suomesta kadonnut yksilöiden tuntema lapsirakkaus ja yhteiskunnan toteuttama lapsimyönteisyys? Ilman niitä syntyvyyttä ei saada nousuun.

Alueellisesti ja kuntakohtaisesti tarkasteltuna syntyvyysluvut ovat hälyttäviä. Suomen vähäinen väestönkasvu rajoittuu muutamiin kaupunkeihin.

Pohjois-Suomen laajoissa kunnissa, esimerkiksi Enontekiöllä, Utsjoella ja Savukoskella syntyy vuosittain enää muutamia lapsia.

Etelä-Pohjanmaalla syntyvyys on vähäisintä Isojoella, jossa on kuuden vuoden kuluttua menossa kouluun vain yhdeksän lasta. Tämäkin sillä edellytyksellä, että perheet eivät muuta muualle.

Kuntapolitiikkojen on varauduttava leikkaamaan kovalla kädellä kouluverkostoja monessa muussakin kunnassa. Yhtenä vaihtoehtona koulutuspalveluiden ylläpitämiseen voi olla lisääntyvä yhteistyö naapurikuntien kanssa.

Kommentoi