Pääkirjoitus: Kuntapoliitikkojen riitelystä liian paljon työtä poliisille

Kunnallispolitiikkaan ja puolueiden paikallistason toimintaan kuuluvat olennaisena osana mielipide-erot ja erilaiset käsitykset toimintatavoista. Politiikka on kompromissien tekemistä ja jatkuvaa sovittelemista, ja siksi ehdokkaiden ylevät vaalilupaukset näyttävät jäävän liian usein täyttämättä.

Toisinaan mielipide-erot kasvavat niin suuriksi, etteivät kuntapolitiikan omat foorumit enää riitä riitoja ratkomaan. Joudutaan soveltamaan sitä Carl von Clausewitzin kuuluisaa teesiä, että sota on ulkopolitiikan jatkamista muilla keinoilla.

Kuntapoliitikkojen toinen toisistaan tekemien tutkintapyyntöjen ja rikosilmoitusten määrä ei ole räjähdysmäisesti kasvanut, vaikka julkisuudessa sellainen kuva ehkä syntyykin. Mutta yksikin lapasesta lähtenyt riita on liikaa ja vie kuntapolitiikan yleistä uskottavuutta.

Ajankohtaiset riitelyn aiheet voidaan jakaa karkeasti kahteen lajiin.

Puolueen sisäiset tai puolueen hajoamiseen liittyvät henkilöriidat johtavat syytöksiin vääristä ja jopa laittomista toimintatavoista. Viimeisin esimerkki tästä on Seinäjoen perussuomalaisissa syntynyt kuohunta edellisen puheenjohtajan väitetystä toiminnasta tai toimimatta jättämisestä.

Kun normaali keskusteluyhteys katkeaa, seuraava yhteydenottaja voikin yllättäen olla poliisi. Ulkopuoliselle syntyy helposti kuva, että taustalla on paljon muutakin kuin se, kenen tehtäviin kuuluu kulloinkin pitää huolta yhteisistä tilikirjoista ja muista asiakirjoista.

Kauhavalla taas perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu teki toisesta puolueensa valtuutetusta tutkintapyynnön poliisille. Perusteena on kunnianloukkaus. Taustalla ovat julkiset puheet valtuutetun toiminnasta luottamusasemassaan kunnallisessa energiayhtiössä.

Tässäkään tapauksessa ulkopuolinen ei voi kuin arvailla, mitä muuta kuin julkisuuteen kerrottuja asioita taustalla on. Poliisin on pakko tehdä laaja taustatyö asian selvittämiseksi. Prosessiin kuuluu myös kiistan osapuolten taustojen selvittely. Se kaikki vie poliisin muutenkin rajallista aikaa.

Poliisin on tutkittava asia, josta sille tehdään ilmoitus. Nimikkeillä rikosilmoitus ja tutkintapyyntö ei ole käytännön eroa, sillä molemmat johtavat esitutkintaan, jos poliisilla on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.

Kunnianloukkaus on politiikassa hankala asia, koska poliitikon on kestettävä toimintaansa kohdistuvaa ankaraakin julkista arvostelua. Kritiikillä on tietysti rajansa, ja henkilökohtaisuuksiin meneminen on asiatonta käytöstä millä tahansa areenalla.

Myös tutkintapyyntö itsessään voi täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit, jos se osoittautuu täysin perättömäksi. Näin oikeuden jumalattaren katse voi yllättäen kääntyä syytetyn sijasta syyttävään.

Puolueilta sopii toivoa ryhtiliikettä keskusteluvalmiuksien kasvattamiseen. Jatkuva poliisin apuun vetoaminen henkilö- ja toimintatapariidoissa ei anna kummoistakaan kuvaa päättäjiksi pyrkivien kyvyistä hoitaa yhteisiä asioita.

Kommentoi