Kuka enää ihmettelee, miksi politiikka ei kiinnosta?

Puolueiden puheenjohtajia ei pitäisi päästää kovin usein yhteiseen ja julkiseen vaalikeskusteluun. Keskustelut todistavat oikeiksi johtajien alkeelliset keskustelutaidot.

Mielikuva politiikasta puuroutuu, kun keskustelijat puhuvat toistensa päälle, huikkivat nokkeluuksiaan eivätkä jaksa odottaa omaa puheenvuoroaan.

Vaalikeskustelu iskee kasvoille tavallista äänestäjää, joka haluaisi selvyyden, mihin Suomea ollaan viemässä.

On käsittämätöntä, etteivät puheenjohtajat osaa vääntää rautalangasta esimerkiksi sote-uudistuksen mallia. Vaikuttaa siltä, että heillä on vääristynyt käsitys keinoista, joilla äänestäjiin vaikutetaan. Yksikään välihuutelija ei kerää puolueelleen kannatusta. Sen sijaan hän antaa itsestään sivistymättömän tai ylimielisen kuvan.

Kannatuskyselyistä havaitaan, että suurin lisäys tulee kuukausi toisensa perään niiden ryhmään, jotka ovat epätietoisia puoluekannastaan. Se ei ole yllätys tavallisille politiikan seuraajille, toivottavasti ei puheenjohtajillekaan.

Kunnioittavan keskustelun mallille on kehitelty oma kaavansa. Se on käytössä muutamissa yrityksissä ja yhteisöissä. Ehkä puoluejohtajatkin voisivat opetella tämän mallin.

Kommentoi