Turvetuotannosta ei pitäisi tehdä kansalaisia jakavaa energialähdettä

Voiko yksittäistä ilkivallan tekoa pitää merkkinä laajemmasta ja pinnan alla muhivasta syvemmästä ristiriidasta, jonka ratkaisemiseksi kaikki luvalliset keinot alkavat olla loppuunkäytetyt?

Kun turvetyössä käytettävä traktori jää turvetyömaan liepeille yöksi ja omistaja havaitsee traktorin tankkiin lorautetun mitä ilmeisemmin AIV-liuosta, onko kyse keskenkasvuisten tekemä pila vai turvetuotannon poikkeuksellisen aktiivinen vastustaja?

Ilkivallan tutkinta siirtyy rikosilmoituksen tekemisen jälkeen poliisin huoleksi. Jos virkavallan keinot saada asiaan selvyyttä eivät tuota tulosta, jää asianomaisille vain epäilyt ja vahvistuvat ennakkoluulot.

Turpeennosto on Suomessa laillinen elinkeino. Yli miljoonan suomalaisen kodin arvioidaan saavan lämpönsä turpeesta ja puusta, jotka korvaavat tuontipolttoaineita.

Turpeennostoa vastustavat perustelevat kantaansa muun muassa sillä, että sen kieltämisellä estetään ilmakehän lämpeneminen ja vesistöjen pilaantuminen. Tärkeää on myös koskemattoman suoluonnon säilyminen tuleville sukupolville.

Turvetuotanto ja soiden ojitus ovat luvanvaraisia hankkeita. Niiden tarpeellisuus ja haitat eivät ole lainkaan yksiselitteisiä asioita.

Tämä on nähty Etelä-Pohjanmaalla esimerkiksi Kauhavan Huhmarnevalla, Seinäjoen Halkonevalla ja Karvasuolla sekä Kurikan Isosarvinevalla.

On hyvä, että soidenkäytön suunnitelmat nostetaan yleiseen ja myös yksityiskohtaiseen keskusteluun. Kun edes soiden pinta-alasta koko valtakunnan mitassa ei ole vielä päästy yksimielisyyteen, on ymmärrettävää, että soiden ojituskaavailut turpeennostoa varten herättävät mielipiteitä.

Ympäristöarvot eivät saa muuttua katoaviksi luonnonvaroiksi. Toisaalta kotimaisella ja vastuullisella energiatuotannolla tulee olla sijansa. Maanomistajien oikeuksia toimenpiteisiin omalla maallaan säädellään ilmoitus- ja lupamenettelyllä.

Aktiiviset kansalaiset ovat kyseenalaistaneet aivan oikein turpeentuotannon aloittamisen lähellä asunto- tai pohjavesialueita. Jos esimerkiksi Halkonevalla aloitettaisiin turpeennosto, se tarkoittaisi noin kolmensadan metrin päähän kaavoitetulle asuntoalueelle radikaalia muutosta. Maaseutuidylli ainakin olisi mennyttä.

Sarvijoen asukkaat panivat puolestaan nimensä vetoomukseen, jolla pyritään säästämään Isosarvineva turvetuotannolta. Hyvää pohjavesialuetta ei haluta vaarantaa.

Turpeen ei saisi kehittyä kansalaisia jakavaksi ja tihutöitä teettäväksi energialähteeksi. Sen vuoksi tarvitaan turvetuotantoyritysten, maanomistajien ja ympäristöstä huolta kantavien jatkuvaa, rakentavaa vuoropuhelua.