Miehen oikeus lapseen vaietaan huoltajuuskiistoissa naisen eduksi

Isänpäivä on tänään ja se on useimmissa perheissä lämmin juhlapäivä lähimpien kesken.

Osalle isistä ja heidän lapsistaan juhlapäivällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska yhteys isään tai yhteys lapseen on menetetty huoltajuuskiistan aikana.

On tutkittu, että huoltajuuskiistoissa äiti pääsääntöisesti vieraannuttaa lapsia irti isästä.

Tämä johtuu siitä, että lähivanhemmuus määrätään useimmiten äidille.

Jos isiä olisi enemmän lähivanhempina, luvutkin näyttäisivät todennäköisesti toiselta.

Suomessa 3257 isää sai viime vuonna lapsensa huoltajuuden. Äideille huoltajuuksia määrättiin viisi kertaa useammin.

Lähtökohdan pitää olla, että äitien ja isien pitää seistä samalla viivalla huoltajuuskiistoissa. Äitiys ei mene isyyden edelle arvona, eikä toisin päin.

Isät ovat tyytymättömiä kohteluunsa huoltajuuskiistoissa. Kiistoissa hävinneet isät kokevat, että äitejä suositaan juuri pelkkänä arvona.

Laki itsessään ei suosi äitejä vaan lain kirjain edellyttää lapsen etua.

Silti lapsen etua määriteltäessä päädytään useimmiten äitiin.

Imetysikäisen vauvan kohdalla tämä onkin vahva peruste. Muiden kohdalla perusteita on vaikeampi nähdä, jos molemmat vanhemmat ovat olleet lapsen suhteen huolehtivia vanhempia. Huoltaja on vanhempi, joka syöttää, kylvettää, vaihtaa vaipat, leikkii, pukee, laittaa nukkumaan. Se vanhempi, joka on selvästi enemmän läsnä lapsen elämässä.

Kukaan ei kyseenalaista tällaisen vanhemman halua säilyttää huoltajuus myös huoltajuuskiistojen jälkeen.

Toinen kysymys on, johtuuko miesten naisia huomattavasti vähäisempi määrä lasten huoltajina siitä, että miehet eivät itse halua ottaa vastuuta lapsestaan?

Ehkä tilastot kertovat enemmän tästä tilanteesta? Ruokkijat ja leikittäjät ovat äitejä: Etelä-Pohjanmaalla yksinhuoltajaisien perheitä oli viime vuonna 502 eli 15 prosenttia yksinhuoltajista. Yksinhuoltajaäitien perheitä oli 85 prosenttia eli tarkalleen 2 748.

Voimissaan olevat sukupuoliroolit vahvistavat itse itseään vauva-ajasta asti: äidit pitävät pääosin vanhempainvapaat ja hoitavat siksi kodin sisäpuolisen elämän.

Jos isä jää kotiin, se on edelleen rohkean isän valinta. Äidille tilanne voi syntyä jo pelkästä perinteestä annettuna, ei aktiivisesti valittuna.

Huoltajuuskiistoissa pelkkä isyyden tai äitiyden paremmuus ei riitä ratkaisemaan kiistaa.

Barrikadeilla ovat isät, jotka eivät ole keksineet isän oikeuksia ja velvollisuuksia vasta eropäivänä. Heillä pitää olla yhtäläinen ja tasapuolinen oikeus lapseen.