Maaseudun ja kaupunkien etuja hyödytöntä asettaa vastakkain

Kaupungin ja maaseudun samoin kuin etelä- ja muun Suomen asettaminen vastakkain ruokkii draamantajuisia suomalaisia. Kevyttä ja väliin tiukempaakin köydenvetoa syntyy toistuvasti siitä, kumpi on yhteisissä resursseissa, valtionavuissa ja muiden tukien jaossa elättäjä ja kumpi käenpoika ja tuhlaaja.

Maan kahtiajakoa pohditaan myös hallitusneuvotteluissa. Neuvotteluihin osallistuvien puolueiden nähdään edustavan eteläistä ja kaupunkimaista Suomea. Pohjoisessa ja maan reuna-alueilla ollaan siirtymässä oppositioon ja tunnetaan huolta siitä, pitääkö kukaan enää maalaissuomalaisten ja maaseudun puolta.

Totta on, että etelässä ja pohjoisessa asuvilla on erilaiset elinolot ja huolenaiheet. Asuinympäristöjen erilaisuuden ei pitäisi kuitenkaan automaattisesti tarkoittaa ihmisten niputtamista näitä myötäileviin yhdenmukaisiin ja yhdenmukaisesti käyttäytyviin ryhmiin.

Ihmisten arvovalintoihin perustuvia kulutustottumuksia, palvelujen käyttöä, työssäkäyntiä, harrastuksia ja vapaa-ajan viettoa ei voida enää jakaa tyypillisesti kaupunkilaisiin tai maalaisiin.

Viime aikoina onkin ruvettu arvioimaan ihmisiä sen mukaan, minkälaisen hiilijalanjäljen heidän elämäntyylinsä ja valintansa maailmaan jättävät. Matti Vanhasen ihannoima ja lanseeraama nurmijärveläinen elämäntapa on saanut nuhteita epäekologisuudesta.

Ympäristöystävälliseksi vaihtoehdoksi taas on nostettu kaupunkikeskukseen sijoittuva tiivis kerrostaloasuminen. Siellä omaa autoa ei tarvita, vaan työ- ja kauppamatkat sujuvat julkisilla kulkuneuvoilla tai kävellen.

Aalto-yliopiston tutkija ja professori todistelivat (HS 22.5.), ettei kaupungissa asuminen ole silti varsinainen ekoteko. Eikä maalla asuvan elämäntapa välttämättä saastuta ylen määrin ympäristöä.

Ekologisia valintoja pystyy heidän mukaansa tekemään tai olemaan tekemättä sekä maalla että kaupungissa. Asuntojen energiavalinnat, kiinteistöjen ylläpito, päivittäistavaroiden ostot tai vaikkapa ulkomaanmatkat ovat asuinpaikkaa oleellisempia yksittäisten kansalaisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamisessa.

Maaseutu ja kaupunki näyttäytyvät hiilijalanjälkiä tarkastelemalla tasavahvoilta asuinpaikoilta. Niiden vastakkainasettelu on hyödytöntä energiantuhlausta.

Vastakkainasettelun toivoisi unohtuvan myös poliittisilta päättäjiltä. Kun uusi hallitus maahan lähiviikkoina saadaan, sillä ei ole varaa ryhtyä ajamaan vain tietyn alueen etuja.

Vaikka hallituspuolueiden vahvimmat kannatusalueet ovat etelässä, eikä ministereiden kotipaikatkaan jakaudu tasaisesti koko maahan, on asiantuntemusta oltava yli Suomen.