Viljelijästä voisi tulla rikollinen

Olen seurannut keskustelua TTIP-sopimuksesta siitä lähtien, kun neuvottelut aloitettiin kesällä 2013. Sopimuksella pyritään lisäämään talouskasvua luomalla EU:n ja Yhdysvaltojen välille yhdenmukaiset kaupan standardit.

Julkisuudessa on kritisoitu erityisesti sopimukseen sisältyvää investointisuojaa ja välimiesmenettelyä.

Sen myötä suuryritys voisi haastaa valtion oikeuteen, mikäli yritys kokee, että valtion lainsäädäntö rikkoo investointisuojaa. Päätökset tehtäisiin kansallisten parlamenttien ulkopuolella. Valtio sen sijaan ei voi haastaa sijoittajaa välimiesoikeuteen esimerkiksi sopimusrikkomuksesta.

On totta, että esimerkiksi Suomella on jo noin 60 investointisuojasopimusta kehitysmaiden kanssa. Käytännössä kyse on silloinkin strategiasta, jonka avulla saadaan suuryritysten kanteet pois kehitysmaiden oikeusjärjestelmien piiristä.

Näiden sopimusten piirissä olevien valtioiden osuus investoinneista Suomeen on 1,3 prosenttia. Yhdysvaltalaisten investointien osuus Suomessa ja Euroopassa on sen sijaan monikymmenkertainen.

Ylikansallisille suuryrityksille miljooniin nousevat oikeudenkäyntikulut tuskin olisivat merkittävä ongelma. Lisäksi on epäselvää, mikseivät kansalliset tuomioistuimet pystyisi ratkaisemaan riitoja yhtä hyvin kuin välimiesoikeudet.

Yksi TTIP-keskustelun huolenaiheista koskee geenimuunnellun ruuan sääntelyä, ja sitä kautta ylikansallisten siemenyritysten mahdollisuuksia Euroopan markkinoilla.

Tällä hetkellä EU:n jäsenmaissa geenimuunnellut viljatuotteet tuotteet pitää merkitä. Monissa USA:n osavaltioissa tuotteiden merkitseminen on sen sijaan vapaaehtoista. Suuret GMO-tuottajat, kuten siemenjätti Monsanto haluavat TTIP-sopimuksen poistavan nämä merkinnät myös EU:ssa.

USA:ssa GMO-maissin laajamittainen kasvatus on asettanut monet viljelijät ahtaalle. Patenttioikeuksia hallitsevat siemenjätit ovat velvoittaneet viljelijät ostamaan joka vuosi uudet siemenet. Käytännössä se estää viljelijöitä säilyttämästä siemeniä seuraavan vuoden satoa varten.

Ylen toimittaja Jaana Kanninen kirjoitti taannoin artikkelin tapauksesta, jossa siemenjätti Monsanto uhkasi pohjoisdakotalaista perhettä oikeudenkäynnillä ja syytti tätä edellisvuotisen soijapavun viljelystä. Kyseinen perhe säästyi oikeudenkäynniltä, mutta Yhdysvalloissa ja Kanadassa on mahdollista, että viljelijä joutuu sopimusrikkomuksista jopa vankilaan.

Investointisuoja sekä sääntelyn yhdenmukaistaminen EU:n ja USA:n välillä mahdollistaisi sen, että siemenjätit voisivat haastaa kokonaisen valtion oikeuteen, mikäli ne eivät toimi yhtiön sanelemin ehdoin.

Tilannetta voi verrata siihen, kuinka tupakkayhtiö Philip Morris vaatii Australialta korvauksia varoitustekstien lisäämisestä tupakka-askeihin. Tai siihen, kuinka energiayhtiö Vattenfall vaati Saksan valtiolta korvauksia maan päätettyä luopua ydinvoiman käytöstä Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.

Ei ole ihme, että sopimuksen vastainen kansalaisaloite on kerännyt EU:ssa jo kaksi miljoonaa nimeä ja EU-parlamentti lykkäsi äänestystä TTIP-sopimuksesta viikko sitten.

MIRKA MUILU

mirka.muilu@i-mediat.fi

Kommentoi