Uunin rakentajat

On lauseita, jotka pysäyttävät. Ryhdyin hiljattain keräämään ja tallentamaan niitä. Toisinaan ne ovat kohtisuoraan lausuttuja, punnittuja ajatuksia, toisinaan viistosta heitettyjä puolimuotoiluja.

Yhtä kaikki, nuo tähän saakka keräämäni lauseet ovat haastaneet tai herättäneet. Ne ovat lumonneet tiiviydellään tai sommittelullaan. Ne ovat kiteyttäneet jonkin jalostumattoman ajatusaihion, pakottaneet ajattelemaan ehdottomuudellaan, ristiriitaisuudellaan tai totuudenkaltaisuudellaan.

Yksi tarttui korvaan Lapuan taidemuseossa viime perjantaina. Olin haastattelemassa Hyäryllistä-taiteilijaryhmän jäseniä.

Näyttelyään pystyttämässä olleet kolme taiteilijaa todistivat lähes yhdestä suusta, kuinka pitkään tekeminen – tai tekeminen ylipäätään – synnyttää uusia merkityksiä.

He antoivat esimerkin: kun taideteosta tekee hitaasti ja huolellisen pitkään, se on tekemisessään eletty.

Jäin märehtimään, että päteehän tämä elämään yleisestikin. Ajatus ei ole uusi, mutta se on hyvä toisinaan palauttaa mieleen.

Ensimmäinen viisaus on, että ryhtyvä löytää tien, sillä ryhtyminen itsessään on jo tie. On päästävä kynnystensä yli ja luotettava siihen, että prosessi ohjaa, tekeminen luo itse omat merkityksensä ja avaa ehkä uusia polunpäitä.

Kun jatkaa, ennemmin tai myöhemmin jotain tapahtuu. Varmin tapa jähmettyä on jäädä paikoilleen. Varmin syy jäädä paikoilleen on virittää odotuksia, järkeillä ja tuijottaa liikaa lopputulosta, mahdollista onnistumista tai epäonnistumistaan.

Toinen viisaus on, että jatkaa senkin jälkeen, kun mukavuus loppuu. Nykyaika ei suosi hidasta, omaehtoista rakentajaa.

Tuottojen ja nopeiden nautintojen poimimisen tie on viihtyisäkin, mutta mitä arvokasta siitä jää?

Hienoimpia kuvauksia hitaan rakentaminen filosofiasta kaunokirjallisuudessa on Antti Hyryn vuonna 2009 Finlandialla palkittu teos Uuni. Toinen on John Williamsin romaani Stoner. Amerikkalaisen kirjallisuuden unohtunut klassikko ilmestyi suomeksi tänä vuonna.

Romaanien päähenkilöiden lähtökohdat ovat erilaiset, ainakin näennäisesti. Loppupeleissä heillä on silti paljon yhteistä.

Hyryn romaanin Pietari rakentaa leivinuunia. Hän tekee käsillään jotain konkreettista ja ottaa samalla itsensä muotoisen tilan maailmasta haltuun. Hyry kuvaa uunin rakentamista yksityiskohtaisesti.

Stoner-romaanin Stoner on yliopiston kirjallisuuden opettaja. Hänen tiiliskivensä, rakennusaineensa ja maailman haltuunoton välineensä on kirjallisuus. Stoner kasaa kirja kirjalta itselleen aineetonta, henkistä pääomaa. Palkintoja ja tunnustuksia siitä ei tule kuten ei Hyryn leivinuunin rakentajallekaan.

Williamsin romaani ei ole tarina onnistujasta. Se on koko kirjan ydin.

Stonerin avioliitto on riitaisa ja epätyydyttävä. Hän löytää toisen rakkauden, mutta vain menettääkseen sen. Päähenkilön kirjoittama kirjakin jää vaille noteerausta ja unohdetaan.

Rivien pohjalta paistaa silti valo. Ehkä se on päähenkilön tietoisuus siitä, että omistautumalla on luonut elämälleen sen arvokkuuden ja itselleen identiteetin.

ANNE PUUMALA

anne.puumala@i-mediat.fi

Kommentoi