Toisenlainen vapaussota

Eteläpohjalaisille talven 1918 tapahtumat merkitsivät vapautumista vieraasta vallasta, kun sen sotilaat riisuttiin aseista. Vapaussotaa käytiin myös muualla maassa, mutta jo Hämeessä ja Satakunnassa yhteenotoista tuli toisenlaisia, ja nimiäkin annettiin lisää. Juuse Tamminen kuvaa teoksessaan Ikaalisten rintamalla sotaa joukkueen johtajana valkoisten joukoissa.


Ikaalisten rintamassa oli viisi pitäjää: Ikaalinen, Lavia, Suodenniemi, Hämeenkyrö ja Viljakkala. Valkoisten tukikohta oli Ikaalisten kauppalassa, punaisten Kyröskoskella Hämeenkyrössä, ja välimatkaa oli vain viitisentoista kilometriä. Maan vanhin ja pienin kauppala oli tärkeä molemmille. Valkoiset päättivät puolustaa sitä viimeiseen asti, koska se oli este punaisten etenemiselle pohjoiseen, ja siksi piti säilyttää myös kylät kukkuloilla kauppalan ympärillä. Punaisten läntisen rintaman venäläinen ylipäällikkö vaati vielä maaliskuussa kauppalan valloittamista, minkä jälkeen punakaartin olisi edettävä Parkanoon. Mutta jo samana päivänä 10.3. punaisten saartorengas murrettiin.

Ehkä punakaartilaiset olisivat päässeet kauppalaan, elleivät valkoiset olisi saaneet lisäjoukkoja avukseen. Niissä oli mukana eteläpohjalaisiakin miehiä, ainakin jalasjärveläisiä, kauhajokelaisia, kauhavalaisia ja vähäkyröläisiä. Enimmillään valkoisia lienee ollut 900, punaisia Tammisen mukaan 1500 - 1800.

Taistelut Ikaalisten rintamalla kestivät seitsemän viikkoa ja päättyivät lopullisesti kuudes huhtikuuta. Samana päivänä Tampere antautui.

Sodan aikana oli Ikaalisten rintamalla ollut useita yhteenottoja, ja sotijia oli kaatunut ja haavoittunut molemmin puolin. Myös aivan ulkopuolisia oli menettänyt henkensä tai vammautunut.

Juuse Tamminen kuvasi tarkasti varsinkin kauppalan puolustuksen vaiheita, Ikaalisten joukkojen etenemistä Hämeenkyröön ja Mannamäen valloitusta. Hänen nämä tekstinsä on otettu Suomen vapaussota vuonna 1918 -teokseen kirjoittajan nimeä kuitenkaan mainitsematta.

Ikaalisten rintamalla -kirja julkaistiin ensimmäisen kerran yksitoista vuotta sodan jälkeen. Uusintapainos otettiin kaksi vuotta sitten. Sen esipuheessa Tammisen pojat Antti ja Pertti Tamminen sanovat kirjan uusintapainoksella haluavansa kunnioittaa sodassa kaatuneiden muistoa sekä niitä niin punaisten kuin valkoisten joukossa taistelleita, jotka sodan synnyttämästä vihasta huolimatta ovat ristiriidat syrjään jättäen olleet rakentamassa itsenäisen Suomen perustuksia, joiden varaan jälkipolvien hyvinvointi on rakentunut.

Mutta miksi Satakunnan ja Hämeen rajamailla jouduttiin talvella 1918 sellaiseen sotaan, jossa oli muitakin aiheita kuin maan vapaus?

Ikaalinen oli rauhaton paikka, kun 29-vuotias opettaja Juuse Tamminen muutti sinne Alahärmästä syksyllä 1917. Poliittinen kahtiajako oli näkynyt selvästi jo maaliskuussa: toiset juhlivat perustuslakimanifestia, toiset viettivät 3000:een nousseena joukkona vallankumouksen uhrien muistojuhlaa.

Maataloustyöväkeä oli paljon, ja siksi oli otollista maaperää maatalouslakkojen vaatimuksille kahdeksantuntisista työpäivistä sekä ylityö- ja pyhätyökorvauksista. Monet työnantajat olivat valmiita tekemään näistä sopimuksia työväkensä kanssa, ja maataloustuottajien yhdistys kannatti maareformia. Suurlakko marraskuussa osoitti tilanteen Ikaalisissakin yhä kiristyneen. Levottomuudet jatkuivat vuoden vaihduttua ja päättyivät kansalaissotaan helmikuun puolivälissä.

Olen nyt vasta ensimmäisen kerran lukenut Juuse Tammisen kirjan, mutta monet hänen kertomansa asiat ovat tuttuja entuudesta. Oma äitimme oli seitsenvuotiaana evakossa neljän sisarensa kanssa, kun kotitalo oli sota-alueella välillä valkoisten, välillä punaisten hallussa.

Sukulaistalon naapurissa on Kalmaa, Gyllingien vielä joku vuosikymmen sitten omistama tila. Perheen poikia oli Edvard Gylling, yliopistomies ja poliitikko, joka monien muiden tavoin etsi ratkaisua yhteiskunnan ongelmiin sosialismista. Vapaussodan jälkeen hänestä tuli Karjalan johtaja, ja hänet teloitettiin myöhemmin.

Edvard Gyllingin väitöskirjan aiheena oli maanviljelystyöväestön taloudelliset olot Ikaalisten pitäjässä v. 1902. Ilmeisesti väitöskirjatyö avasi tekijänsä näkemään tuon ajan suuret yhteiskunnalliset ja taloudelliset erot ja epäkohdat, mutta hän ei osannut hakea niille vastausta oikeasta kansanvallasta. Sitä en ole kuullut arvioitavan, miten suuri oli Gyllingin poliittinen vaikutus Ikaalisissa.

Kolumni