Tehokkuudesta

Kommunismia pidetään kuolleena. Tiedetään ihmisen usein rehkivän ahkerammin, jos saa pitää voitot itse eikä joudu antamaan niitä yhteiseen kassaan.

Elämään ilman rahataloutta ja markkinamekanismia ei uskota. Otto Neurathia ei kaivata. Hän oli taloustieteilijä, joka suunnitteli valtion, jossa rahaa ei käytettäisi. Markkinoita ei olisi, vaan kaikki hyödykkeet jaettaisiin tieteellisten laskelmien osoittamien tarpeiden mukaan.

Kommunismista ja sosialismista on monia versioita ja monet niistä käyttävät myös markkinamekanismia, mutta kaikki ne perustuvat ajatukselle, että me työskentelemme yhdessä ja työn tulokset pitää jakaa niin, että kaikkien tarpeet ja halut täyttyvät mahdollisimman hyvin. Moni tykkää ideasta. Harva uskoo sen toteutuvan kommarimenetelmällä.

Kapitalismin voitto ei silti ole selvä, eikä kommunismi ole kadonnut. En puhu Pohjois-Koreasta, vaan meistä. Elämme sekataloudessa, jossa puolet tuotannosta rahoitetaan verottamalla sitä toista puolta. Terveydenhoito, sosiaaliturva, koulutus, tutkimus, poliisi, puolustus, liikenneyhteydet, kulttuuripalvelut ja hallinto rahoitetaan kokonaan tai pääosin veroilla – eli kommunistisesti.

Kaupalliset markkinat tyydyttävät sen kysynnän, joka kasvaa käsikynkkää maksukyvyn kanssa. Mitä enemmän ostovoimaa, sitä suurempi into käyttää sitä härveleihin, matkailuun ja kalliiseen ruokaan ja sitä paremmin markkinamekanismi toimii.

Veroilla rahoitettu tuotanto puolestaan tyydyttää ne tarpeet, jotka eivät riipu maksukyvystä ja tarpeet, jotka ovat sitä suuremmat, mitä alhaisempi on maksukyky.

Tämä on tehokas systeemi verrattuna esim. USA:n malliin. USA:ssa terveydenhoitomenot ovat kaksi kertaa suuremmat kuin Suomessa ja silti eliniänodote alempi, väestö sairaampaa ja köyhien terveydenhoito kehitysmaatasoa.

Usein silti ajatellaan, että kaupallinen tuotanto on oikeaa tuotantoa ja verovaroilla tuotettu oikeastaan vain kulutusta. Kännykkäpelifirma tekee rahaa, julkinen terveydenhoito kuluttaa sitä. Se on harha. Molemmat ovat tuotannon muotoja. Yksi tuottaa ajantappovälineitä, toinen terveyttä.

Monen mielestä veroja ja niillä rahoitettua tuotantoa on pakko leikata, ”muuten meillä ei ole jatkossa varaa hyvinvointiyhteiskuntaan.” Se ei ole totta. Meillä on varaa vaikka mihin, niin valtavasti on tuotantoteho historian aikana kasvanut. Varaa on, mutta mihin haluamme varat, tuotantoponnistukset kohdentaa?

Markkinataloususkovaiset väittävät, että hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi tehdä suoraan, vaan mutkan kautta: pitää keinolla millä hyvänsä lisätä minkä tahansa tuotannon ja kulutuksen määrää, sillä kun ne kasvavat, voidaan niistä veroina lohkaista hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon riittävät varat.

Onko se tehokas tapa? Miksi meidän pitäisi tuottaa ja kuluttaa enemmän kännykkäpelejä pienemmällä palkalla, verottaa sitä liiketoimintaa ja kulutusta nykyistä lievemmin, vain voidaksemme entistä huonommalla hyötysuhteella höylätä kaiken tuon puuhakkuuden kyljestä sellaisen verosiivun, jolla kustannamme sen mitä oikeasti tarvitsemme?

Osa Neurathin ideoista oli huonoja, mutta oikeassa hän oli kun hän syytti kapitalismia tehottomuudesta ja sanoi sen kohdentavan tuotantoponnistukset väärin ja maksimoivan voitot, ei onnellisuutta.

Teemu Mäki

Kirjoittaja on taiteilija (KuT), kirjailija ja teatteriohjaaja.

Kommentoi