Taviksen ihmeellinen elämä

Juhannus on ihan kiva, mutta kesäkuun 16. on mahtava.

Se on Bloomsday , jota vietetään James Joycen ja hänen pääteoksensa, Odysseuksen kunniaksi. Odysseys on 700-sivuinen romaani, jossa ei tapahdu mitään erikoista. Se kertoo normipäivästä taviksen elämässä Dublinissa 16.6.1904, mutta kuvaa sen ihmeellisenä seikkailuna. Siitä vitsikäs viittaus siihen Odysseukseen , josta Homeros kertoi.

Homeroksen Odysseus on kuin toimintaelokuvan sankari. Hänellä on kotona tylsää, joten hän lähtee seikkailurundille maailman ympäri. Oveluudella ja pelottomuudella hän selviää huimista vaaroista: tappaa talonkokoisen kykloopin, joka aikoo syödä hänet, ja sidotuttaa itsensä laivan mastoon, jotta pystyy vastustamaan verenhimoisten seireenien kutsua. Joycen Odysseus, Leopold Bloom (Leevi Kukkanen), sen sijaan tarpoo päivänsä läpi ilman vaaroja ja ryhtymättä mihinkään haastavaan, mutta ajatuksia ja aistimuksia pullollaan. Mielestäni ei ole parempaa kirjaa kuin Joycen Odysseus!

Sitä moititaan vaikealukuiseksi, mutta tavallaan teoksen juju on juuri sen lukemisen työläydessä. Joycen Odysseuksen opetus nimittäin on, että elämässä antoisinta eivät ole suuret päämäärät tai niiden saavuttaminen, vaan se kitka, jonka kanssa tässä itse kukin rimpuloi ja äheltää ties mitä päämääriä tavoitellessaan. Kitkan ansiosta asiat tuntuvat joltakin, jopa suurilta, ja elämä elämältä.

Joycen opusta voi lukea elämäntaito-oppaana, joka sanoo: “Kun kerran et ole nälkään tai kylmään kuolemassa, sinulla on jo kaikki mitä tarvitset. Sinulta puuttuu vain nautintotaitoja, mutta minua lukemalla voit niitä treenata. Yritän koulia sinusta aistivampaa, herkempää ja erottelukykyisempää otusta, jotta näkisit ja kokisit vivahteikkaampana ja merkityksellisempänä kaiken sen muka tavallisen, joka sinua ympäröi."

Samaa ilosanomaa minäkin tuputan kuin matkasaarnaaja, mutta se on vaikeaa, sillä viesti on vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen vastainen. Leopold ja Molly Bloomin sekä Stephen Dedaluksen arkisiin seikkailuihin tutustuminen on äärimmäisen tehokas tapa lisätä onnellisuutta, mutta talouden näkökulmasta asia on päinvastoin. Jos ihmiset joukolla alkaisivat tosissaan lukea Joycea ja siitä innostuisivat harjoittelemaan niitä nautintoja, joita ei voi ostaa, kulutuskysyntä romahtaisi. Ihmiset eivät enää rehkisi kaikin voimin pystyäkseen ostamaan sitä mikä mainostenmuotoisten kangastusten mukaan on se seuraava herkullinen ja välttämätön hyödyke. Kulutusyhteiskunta ei ole sukua Joycen vaan Homeroksen Odysseukselle. Se usuttaa meitä atkuvaan tyytymättömyyteen ja kärsimättömyyteen ja lietsoo turtumusta, missä mikään mikä meillä jo on, ei saa tuntua ihmeelliseltä.

Kulutusyhteiskunta ei perustu nautinnolle, vaan puutteelle. Meidän roolimme siinä on ontuvasti matkia kykloopintappaja-Odysseusta. Tai olla toinen toisillemme seireenejä, jotka lietsovat sitä ikävän onttoa oloa ja puutteen tuntua, joka pitää talouskasvua yllä.

Joyce taistelee tuota puutteen tuntua vastaan. Hänen sanomansa saattaa kuulostaa laiskottelun ylistykseltä, mutta asia on päinvastoin: arjen vivahteille herkistyminen ja roinan hamstraamisesta pidättäytyminen vaatii paljon suurempaa uutteruutta ja itsekuria kuin rahan perässä ramppaaminen.

Teemu Mäki

Kirjoittaja on taiteilija (KuT)

Kirjoituksen taustaa

James Joyce: Ulysses (Sylvia Beach 1922) / Odysseus (Pentti Saarikoski, Tammi 1982 & Leevi Lehto, Gaudeamus 2012). Alkuperäinen luettavissa ilmaiseksi myös netissä , mutta suosittelen paperille painettua versiota.

Homeros: Odyssey (750–620 eaa.) / Odysseia (Otto Manninen, WSOY 1924 & Pentti Saarikoski, Otava 1972).

Brenda Maddox: Nora: A Biography of Nora Joyce (Ballantine Books 1989) / Nora ja James Joyce – erottamattomat (Kyllikki Villa, Otava 1991).

Margaret Atwood: The Penelopiad: The Myth of Penelope and Odysseus (Knopf Canada 2005) / Penelopen ja Odysseuksen myytti (Kristiina Drews,Tammi 2005).

Kommentoi