Takki auki ulkomaille

Yhteispohjoismaisen tutkimuksen mukaan noin 16 prosenttia suomalaisista yrityksistä siirsi toimintojaan ulkomaille vuosina 2001-2005. Näistä yrityksistä noin 70 prosenttia on siirtänyt ulkomaille ydinliiketoimintojaan. Tukitoimintojaan oli siirtänyt vuosina ulkomaille 25-30 prosenttia, tyypillisimpiä olivat tietotekniikan tukitoiminnot. Vuonna 2008 julkaistussa laajassa International Sourcing -tutkimuksessa ovat Suomen lisäksi mukana Ruotsi, Norja, Tanska ja Hollanti.

Tutkimuksen Tanskan osuudessa vaikutukset arvioitiin myös työpaikkoina. Toimintojaan ulkoistaneista yli 50 työntekijän yrityksistä siirtyi vuodessa noin 5000 työpaikkaa ulkomaille eli noin prosentti noiden yritysten työpaikoista. Samaan aikaan nämä yritykset pystyivät luomaan ulkoistamisen vaikutuksesta noin 1400 uutta työpaikkaa vuodessa.

Suomen osuudessa ei vaikutuksia laskettu työpaikkoina, mutta vaikutukset lienevät aika tavalla samanlaiset.

Vuosikymmenen loppupuolella ulkoistamisen vauhti vain kasvoi ja vauhdin arvellaan kiihtyvän tulevina vuosina. Yritystoimintaa palvelevan Deloitten laatiman katsauksen mukaan peräti 78 prosenttia yrityksistä aikoo siirtää tuotantoaan pois Suomesta vuoteen 2014 mennessä.

Suomi oli vielä 1970-luvun lopulla tekstiiliteollisuuden suurmaa. Silloin Suomessa työskenteli yli 50000 ompelijaa ja Neuvostoliiton vienti veti hyvin. Markkinoilla olivat myös ruotsalaiset, jotka teettivät vaatteitaan rahtina halvan työvoiman Suomessa. Moni muistaa esimerkiksi Algots Ab:n, jolla oli enimmillään noin tuhat työntekijää Suomessa, mm. Närpiössä, Alajärvellä, Laihialla, Teuvalla ja Kurikassa.

Sitten elintaso ja kustannukset nousivat ja työ karkasi muutamia vuosia myöhemmin Viroon, Portugaliin ja Kiinaan. Suomalainen tekstiiliteollisuus näivettyi kääpiöksi.

Millähän suomalaiset aikovat elää, kun toimiala toisensa jälkeen siirtyy halpamaihin? Vuosien ja vuosikymmenien aikana hankittu osaaminen kuluu hukkaan. Se on vielä jotenkin selitettävissä, että joku paperitehdas rakennetaan ulkomaille raaka-aineen lähelle. Moraalitonta sen sijaan on, jos ainoana vaikuttimena on omistajan pulleampi kukkaro.

UPM Kymmene, Stora Enso, Nokia, NSN, Finnair ja monet muut ovat kuin halpakaupan penkojaisissa: sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saadaan. Pikavoittoja tavoittelevista yrityksistä tulee samalla haavoittuvia.

Maailma on suuri ja aina jossakin on meneillään markkinahäiriö, joista seuraa väistämättä potkuja myös Suomessa. Suomalainen johtaja lähtee takki auki maailman iloon ja saa tuliaisina tartunnan.

Sellaisilla sanoilla, kuin kilpailukyky, markkinatalous, vapaa kilpailu ja kansainvälinen talouden työnjako on paha kaiku. Niillä saneeraajat selittävät kuitenkin syntejään. Miksi pitää yrittää olla paras ja kilpailla itsensä hengiltä? Eikö riitä, että on tavallisen hyvä, silloin voisi työ säilyä Suomessa.

Työn siirtämisestä halpamaihin seuraa työttömyyttä, verotulojen vähenemistä, palveluiden heikkenemistä ja elintason laskua. Jos työtä ei ulkoisteta, heikkenee Suomen kilpailukyky, joka voi johtaa saman suuntaiseen tulokseen. Vapaassa markkinataloudessa se on väistämätön lopputulos joka tapauksessa.

Eihän sillä nyt sitten ole oikeastaan väliä, millä tavalla Suomen palveluita heikennetään ja elintasoa lasketaan.

MATTI SALMENKANGAS

Kirjoittaja on Ilkan toimittaja.