Sateenkaaren tällä puolen

Kommunistien perillispuolueella menee Kataisen kyydissä huonosti. Kannattajat vähenevät ja loputkin ärtyvät.

Kannatus tuskin koheni, kun puheenjohtaja kävi urheiluministerin ominaisuudessa Moskovan MM-kisoissa homolippua heiluttelemassa. Moukkamaista. Arhinmäki oli kisoissa kutsuvieraana, Suomen valtion edustajana. Ei siellä voi käyttäytyä kuin aikanaan presidentinlinnan edessä hulinoitaessa.

Kun Päivi Räsänen pohdiskeli varomattomasti ääneen Raamatun sanan ja maallisen lain velvoittavuutta, vaadittiin pääministeriä ottamaan hänet ”kehityskeskusteluun”. Nyt olisi paljon vakavampi syy keskustella Arhinmäen kanssa.

Vai kuuluisiko puhuttelu Mäntyniemen iltakouluun, jonne presidentti Niinistö ehdokkaana lupasi hallitusta kutsua. Kokenut valtionpäämies saisi opettaa nuorille ministereille ulkomailla käyttäytymisen perussääntöjä.

Toivottavasti noloon tilanteeseen joutunut suurlähettiläs Himanen oli oikeassa arvellessaan, ettei Arhinmäen tempausta isossa katsomossa, joka sortin lippujen ja banderollien seassa, juuri kukaan huomannut. Venäläiset eivät fiksusti ole reagoineetkaan.

Kotimaan medialle demonstraatio oli tarkoitettukin. Se tietenkin palkitsi rohkeuden.

Mediassamme riehuu muutenkin outo homobuumi, sekä kapitalistien että veronmaksajien omistamilla kanavilla. Jos jokin lehti jättää joskus annoksen tarjoamatta, oitis heilahtaa leimakirves: homofobiaa!

Lapsi- ja nuorisovalistuksen kärjessä on MTV. Lööpit lupaavat Salkkarien syyskaudeksi paitsi kannibalismia myös koulupoikien välistä rajua rakkautta.

Mahtaako Putin olla ihan väärässä suitsiessaan omassa maassaan tällaista?

Mediaamme isännöivän ja emännöimän äärisuvaitsevaiston on yhä vaikeampi suvaita niitäkään, joiden mielestä avioliitto on naisen ja miehen välinen ja muunlaisille yhdyselämän muodoille on omat nimityksensä.

Niissä toki kukin eläköön tahtonsa ja taipumustensa mukaan.

Samansävyisen käsittelyn saavat ne, jotka siirtäisivät ruotsin vaihtoehtoisten kielivalintojen joukkoon. Heille – meille – julistetaan, että ellei jokainen Suomen koululainen lue ruotsia, katkeaa yhteytemme pohjoismaiseen kulttuuriin, sumenee historian tajumme ja ainakin tulevat urat tukkeutuvat.

Tätä höpöhöpöä mediaeliitti on saarnannut varsinkin Ylen gallupin kerrottua kansalaisten suuren enemmistön, melkein puoluekantaan katsomatta, kannattavan valinnaisuutta. Vain RKP, tuo rotukiihkoilija A. O. Freudenthalin luomus, vastustaa.

On ihan hyvä jos osaa ruotsia, mutta jokaisen suomalaisen yleissivistykseen se ei kuulu. Koska tiedetään vain harvan sitä tarvitsevan, eivät useimmat juuri opikaan. Melkein kaikki suomenruotsalaiset osaavat suomea. Ruotsintunnit ovat jostakin muusta pois, tarpeellisemmasta.

Kyllä kansa tietää. Tunnustettakoon vihdoin, että nykyisen laajuinen ruotsin opetus käy hyötyynsä nähden liian kalliiksi.

Valtion kaksikielisyyskään ei pakkoruotsia vaadi. Eihän sitä kansakoulussakaan ollut, vaikka silloin kielivähemmistö oli paljon isompi. Olkoon tämän myöntäminen kynnyskysymys RKP:lle, jos seuraavaankin hallitukseen mielii.

Ruotsinkielisen vähemmistömme asiat ovat kunnossa, keskimäärin paremmin kuin suomenkielisten. Aggressiivisella siilipuolustuksella ei kannattaisi ärsyttää enemmistöä.

KARI HOKKANEN

Kirjoittaja on professori ja Ilkan entinen päätoimittaja.