Sananvapauteen kuuluu myös vastuu

Meillä Suomessa näyttää olevan uusi ongelma, joka liittyy vahvasti siihen, että media toteuttaa tehtäväänsä.

On nimittäin käsittämätön epäkohta, että päätäntävaltaa käyttävät ihmiset joutuvat perustelemaan mielipiteensä. Kun puolueen johtajalta penätään kannanottoa puoluetoverin keskustelua herättäneeseen, ilmeisesti kansainväliseksi tarkoitettuun uusnatsihenkiseen Facebook-viestiin, kyseessä on törkeä ajojahti.

Eräät perussuomalaiset ovatkin saaneet nyt tarpeekseen punavihreää ideologiaa tuputtavasta mädättäjä-mediasta. Heitä on alusta pitäen yritetty saada perustelemaan toimiaan ja lausuntojaan. Herra nähköön jopa selittämään esiintymistään kansallissosialistisen uusnatsijärjestön jäsenten kanssa.

Se on epäreilua vainoamista, ja siksi eräskin Olli Immonen on vaatinut Yleisradioon kiintiötä kansallismielisille konservatiiveille (Ilta-Sanomat 7.8.).

Eräs toinen perussuomalaisten kansanedustaja puolestaan masinoi verkossa Etelä-Saimaan tilausperuutuksia, sillä lehti on suhtautunut kriittisesti puolueeseen ja editoinut hänen mielipidekirjoitustaan ennen julkaisua – siis tehnyt sitä mihin vallan vahtikoiraksi mielletty instituutio on tarkoitettukin.

Internet on hieno paikka, jossa kuka tahansa voi ilmaista mielipiteensä mistä tahansa, ja löytää vieläpä perustelut mille tahansa väitteelle. Sen ikävä puoli on, että heppoisesti perustelluista ja virheellisistä väitteistä narahtaa herkästi. Sananvapauteen kun perinteisesti kuuluu myös vastuu omista sanomisista.

Nyt moni median sateenkaarenvärisiin hampaisiin joutunut ajojahdin uhri kuitenkin haluaisi irtisanoutua tästä vastuusta. Heille sananvapauden uusi merkitys on toimia lyömäaseena, jota saa käyttää tarkoitushakuisesti milloin mihinkin.

Kirjaimellisesti sananvapaus Suomessa tarkoittaa jokaisen yhtäläistä oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoa kenenkään sitä ennalta estämättä.

Nykyään se tuntuu kuitenkin tarkoittavan pikemminkin tekosyytä huonolle käytökselle ja vihapuheen levittämiselle.

Hetkeksi vakavoituakseni tahtoisin nyt kerrata muutaman perusasian.

Mediaa saa ja pitää kritisoida, sillä se käyttää suurta valtaa. Se on demokratian kannalta merkittävä laitos, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa välittää tietoa kansalaisilta heidän valitsemilleen edustajille ja toisinpäin. Sen tulee olla poliittisesti riippumaton ja pyrkiä objektiivisuuteen. Lisäksi sen täytyy välittää totuudenmukaista tietoa journalistista etiikkaa noudattaen.

Jos joukkotiedotusvälineet eivät kysy, mistä vihapuheelta kuulostavissa lausunnoissa on kysymys, ne eivät toteuta tehtäväänsä. Jos ne ottavat toimintaohjeita päättäjiltä, ne eivät toteuta tehtäväänsä. Jos ne vaikenevat siksi, että niitä pelotellaan lakitoimilla, ne eivät toteuta tehtäväänsä.

Perussuomalaisten puoluekokouksessa Jussi Halla-aho syytti puheessaan mediaa demokratian viholliseksi, sillä jotkut toimittajat “pyrkivät sanelemaan, millaisia mielipiteitä eduskunnassa saa olla edustettuna”.

Tällä retorisesti taitavalla uhriutumisellaan hän onnistui yhä vain sivuuttamaan sen, ettei kyseenalaistaminen ole sama kuin sensuroiminen.

MILKA VALTANEN

milka.valtanen@i-mediat.fi

Kommentoi