Rallin ensimmäänen erikoiskoe!

Tuskin on Kari Hokkasen viirit ja muut standardit häipyneet mahonkisen kaapin ylisiltä, kun uusi päätoimittaja jo soittelee pitkätukkarokkarin perähän. Haluaa kitaraa rämpyttävän nahkahousufarin kolumnistikseen. Kyllä on vettä virrannu Nurmoonjoessa.


No, on se ihan hyvä tuuletella silloon tällöön ristivedolla huoneistoja. Kekkosen ajalla ostetut pahasti jalkopäästä mustuneet, harmaaksi haalistuneet, punavihreät vuodevaatteetkin voi heittää jo surutta

roskikseen. Kämppä alakaa tuoksumaan pahasti paapantuvalta, jos ei sille joskus anna raitista, hapekasta ilmaa. Näin joulun jälkeen on suorastaan trendikästä ottaa kävelyn sijasta hiukan juoksuaskeleita. Pitkän kinkku- ja siansylttyaikakauden jälkeen voi kevyillä salaattilounailla olla jopa lehtiterveyttä parantava vaikutus!

Olen tosiaan Simo Ralli, Lauri Tähkä & Elonkerjuun kitaristi. Teuvalaanen maanviljelijä, joka tekee kaikkensa tuon maagisen salmiakkivinoneliön ja suomalaisen mallasohratuotannon eteen. Täytyy myöntää, että olin oikeen otettu kun toimituksesta sohvalle soittivat. Onhan se hienoa päästä luritteleman ajatuksiaan ja elämänmenoaan eteläpohjalaiseen kivenjärkäleeseen.

Toivottavasti saan kirjoittelullani edes yhden maakuntapuritaanin sekaasin ja vanhat kunnon nurkkakuntalaaset joukolla barrikaadeille. Vähä niin kuin bändinä ollaan saatu suomen rokkipoliisit hämilleen soittamalla Teuvan murtehella rokkenrollia massoille.

Minulle ei ole tähän asti tullut kotiin Ilkkaa. Mammani luona oon toki sitä silloon tällöön lukenut. Lapsuuden kodissa, jossa edelleen asustan, oltiin sen verran fanaattisia Vaasa-lehden, sittemmin Pohjalaisen lukijoita ja kannattajia, ettei Ilkka-lehteä tohtinut lukia kuin salaa ja hanskat kädessä. Aikoinaan tuo sanomalehtisota oli varmasti kiivaimmillaan täällä Teuvalla. Seinäjoelle ja Vaasaan on täältä palttiarallaa sama matka, kahdeksankymmentä kilometriä.

Vapaussodan tunnoilla kylää jaettihin silloon, minkä puustaavin lukijaksi sitä kukin oikein luetaan. Veli veljeään vastaan kinasteltiin kumpi lehdistä on paree ja kummalla on enemmän lukijoita. Taisi siinä vähä politiikkaakin olla mukana. Pakostahan tuollainen on jättänyt arpensa meille lehtisotalapsille. En oo vieläkään tohtinut isäpapalle kertoa, että kirjoittelen nykyään Ilkka-lehtehen.

Lakeuden laidalla kirkkaansinisenä kiljuvaan postilaatikkooni ovat kolahtaneet Helsingin Sanomat ja Maaseudun Tulevaisuus. Molempia kun lukee ja ottaa molemmista suurimmat kotiopäin vedot ja propakandat pois ja panee asiat sievästi keskeltä halki, niin tietää aika tarkasti missä mennään ja miten se maa oikeen oikeasti makaa. Nyt tähän tulee mukaan myös Ilkka.

Tällä hetkellä elämä on paljolta keikkabussissa istumista, istumista ja istumista. Välillä käydään syömässä lounasta tai haetaan "takeaway" -kahvi oranssinvärisestä huoltamosta, jossa ei enää todellakaan huolleta autoja. Yömyöhällä esiinnytään ja Suomen suloisesta syleilystä nautitaan.

Harvat kotoplassilla vietetyt yöt ja päivät haahuillaan puoliunessa, tukka sekaasin ja yritetään pyhittää ne arvokkaimmat tunnit läheisimmille. Reissuulla on aikaa pähkiä maailman turhuuksia ja niistä aion tulevaisuudessa teille kirjoitella. Se mitä tuolta pääknupista käsivartehen sujahtaa, sen meinaan teille antaa. Eikä mulla muuta antaa olekaan.

Rallin ensimmäänen erikoiskoe on ohi. Ilman minkään valtakunnan korttia, pari kertaa penkalta katon kautta ympäri ajaen, N-ryhmän hitaimpana kuljettajana päästiin perille. Kartturi on näköjään nukahtanut. Ek. kakkosella tavataan!

kolumni

Kirjoittaja on Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeen kitaristi, joka asuu ja viljelee maata Teuvalla.