Rakuunaupseerin värikäs elämä

Seinäjoella 90 vuotta sitten 27.2.1918 uudelleen perustettuun Uudenmaan Rakuunarykmenttiin kuului sotilaita, jotka myöhemmin loivat upseerinuran ratsuväessä ja muissa aselajeissa.


Ehkä värikkäimmän elämän koki Carl von Haartman, joka osallistui Suomessa vapaus-, talvi- ja jatkosotiin sekä Espanjan sisällissotaan Francon armeijassa. Hän haavoittui vapaussodassa kolmesti, Espanjan sisällissodassa viidesti ja talvisodassa kerran. Hän on saanut lukuisia kunniamerkkejä. Ansioistaan huolimatta hän on jäänyt melko vähälle huomiolle sotasankareita koskevassa kirjoittelussa, sotaväen kaskukirjoissa sitä vastoin on paljon häntä koskevia anekdootteja. Hän oli vilkas ja kekseliäs ja joutui usein kommelluksiin ja rangaistuksiin.

Carl (Goggi) von Haartman syntyi Helsingissä 6.7.1897. Isä oli tilanomistaja Carolus von Haartman ja äiti kreivitär Edit Armfelt. Esivanhempiin kuuluvat monet suomenruotsalaiset aatelis- ja sotilassuvut. Mannerheimkin oli hänelle sukua. Carl aloitti koulun Helsingissä. Turussa hän suoritti Ruotsalaisen klassillisen lyseon ja opiskeli maanviljelystä Ruotsissa ja Turussa.

Kun tilanne Turussa kävi tammikuun lopussa 1918 levottomaksi, Carl lähti erään kaverinsa kanssa rekikuljetuksella Kauhajoelle. Matkalla joukko, johon kaverukset olivat liittyneet, joutui kahakoihin venäläisten sotilaiden kanssa. Kauhajoelta siirryttiin junalla Vaasaan, josta Carlin matka jatkui Pietarsaareen ja Seinäjoelle.

Seinäjoella hän perhetuttunsa, jääkäriluutnantti Åke Wahrenin välityksellä astui Uudenmaan Rakuunarykmenttiin. Hänet sijoitettiin 2. eskadroonaan, Kuolemaneskadroonaan. URR lähetettiin maaliskuun alussa rintamalle, ensin junalla Jyväskylään ja sieltä marssien Jämsään ja Kuhmoisiin. URR:n tärkeimmät taistelupaikat olivat Kuhmoinen, Länkipohja, Orivesi, Kuhmalahti, Lempäälä ja Vesilahti.

Von Haartman ylennettiin ensin korpraaliksi, kersantiksi ja viimein lippujunkkariksi. Lippujunkkarin arvon sai aliupseeri, jonka katsottiin sopivan upseerikoulutukseen.

Vapaussodan jälkeen von Haartman jatkoi palvelustaan URR:ssa, joka asettui Helsinkiin Kampin kasarmeihin. Kesällä 1918 Suomen armeija lähetti ensimmäiset vapaaehtoiset saksalaisten sotalentäjäkurssille Libauhun ja von Haartmankin tuli valituksi. Hänen lentäjäkoulutuksena jatkui 1919 Utissa, mutta tehtyään nokkalaskun hänet komennettiin takaisin rakuunarykmenttiin. Pian hän pääsi oppilaaksi itsenäisen Suomen ensimmäiselle kadettikurssille (1919-1920). Kadettikouluajan lähtemättömin muisto oli, kun hänelle tehtiin "keksittyjen selitysten" vuoksi terveen umpisuolen leikkaus.

Kadettikoulun jälkeen kornetti von Haartman sijoitettiin jälleen URR:ään, joka siirrettiin vuoden 1921 alussa Lappeenrantaan. Hän palveli Rakuunarykmentissä 1920-1924 ja yleni ratsumestariksi. Vuosina 1921-1922 hän oli komennuksella Italiassa ratsuväen erikoiskoulussa. Vuonna 1924 hän ajautui rykmentissään hankaluuksiin ja joutui eroamaan.

Nyt Carlin perhekunta päätti lähettää suvun mustan lampaan Yhdysvaltoihin. Oltuaan tilapäistöissä rakennuksilla, cowboyna, matkatoimiston osakkaana ja hevostenhoitajana hän ajautui Hollywoodiin. Siellä hän pääsi elokuvayhtiön sotilasalan asiantuntijaksi. Kun mielenkiinto sotaelokuviin heikentyi, Carl palasi 1928 Suomeen ja sai töitä Suomi-Filmissä ohjaajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä. Pulavuosina hän joutui jättämään Suomi-Filmin. Carl solmi avioliiton Elsa Segerbergin kanssa vuonna 1930.

Isän kuoleman jälkeen Carl sai 1935 huomattavan perinnön, mutta kaipasi kuitenkin kunnon työtä. Paremman puutteessa hän lähti juuri alkaneeseen Espanjan sisällissotaan ja eteni pataljoonankomentajaksi saakka. Hän sai Espanjassa kokemusta nykyaikaisesta sodankäynnistä, johon kuuluivat ilmavoimat sekä panssariautot ja -vaunut. Carl sai 1937 tiedon pitkään sairaana olleen puolisonsa kuolemasta.

Pian Espanjan sodan päättymisen jälkeen alkoi talvisota. Ratsumestari palasi Suomen armeijaan ja hänet sijoitettiin JR 34:n II pataljoonan komentajaksi Kollaanjoelle. Kollaan kovissa taisteluissa hänen alaisenaan toimi legendaarinen kapteeni Aarne Juutilainen, Marokon Kauhu, ja Juutilaisen alaisena taas kunnostautui tarkkampujana alikersantti Simo Häyhä. Talvisodan jälkeen von Haartman ylennettiin majuriksi ja määrättiin Hangon alueen rajakomendantiksi.

Jatkosodassa von Haartman toimi aluksi JR 34:n II pataljoonan komentajana Hangon rintamalla ja Karjalassa. Vuoden 1941 lopussa hänet nimitettiin JR 34:n komentajaksi. Keväällä 1942 hänet määrättiin saksankielen taitonsa ansiosta yhdysupseeriksi Rovaniemelle, mutta jo vuoden lopulla hänet lähetettiin Suomen Espanjan ja Portugalin sotilasasiamieheksi. Madridissa hän tapasi unkarilaisen kreivittären Marie-Eugenie (Ifi) Zichy-Pallavieninin, josta 1944 tuli hänen toinen vaimonsa.

Von Haartman ylennettiin everstiluutnantiksi kesällä 1943. Jatkosodan jälkeen syksyllä 1944 hänet komennettiin Suomeen ja puolustusvoimain johto erotti hänet kirjeellä upseerin virasta syynä poliittinen kanta ja heikko sotilaallinen koulutus.

Von Haartmanit muuttivat takaisin Espanjaan ja Carl ryhtyi Madridissa harjoittamaan kompensaatiokauppaa Espanjan ja Suomen välillä. Pariskunta muutti 1954 Aurinkorannikolta ostamalleen maatilalle.

Everstiluutnantti Carl von Haartman kuoli 83-vuotiaana 27.8.1980. Hänen hautansa on Halikon hautausmaalla. Hänellä oli yksi lapsi, Christina ensimmäisestä avioliitosta.

Von Haartmanin vaiherikkaasta elämästä saa lisää tietoa mm. hänen itsensä kirjoittamasta viidestä kirjasta: En nordisk Caballero i Francos Armé (1939), Manovern som blev verklighet - vid Kollaanjoki och Ulismaa (1940), Francon armeijasta Kollaanjoelle (1940), Slag i slag (1971) ja Antaa Haartmanin yrittää (1972).