Pinonpolttajien kesä 1940

SUOMI-NEUVOSTOLIITTO-SEURA

perustettiin heti sodan jälkeen 1944. Se oli iso puolivirallinen kansalaisjärjestö, jolla 60-luvulla oli yli 200 000 jäsentä ja piiriorganisaatio toimistoineen. Ylimpänä suojelijana oli ensin Paasikivi ja sitten Kekkonen.

Minäkin liityin ja olin Keski-Suomen piirin johtokunnassakin.

SNS:ssa oli kaksi ryhmää, kommunistit ja muut. He olivat mukana aatteen vuoksi, me siksi, että kommunistisenkin Venäjän kanssa oli syytä olla väleissä.

Iso periaatteellinen erimielisyys koski seuran perustamisvuotta. Me pidimme selvänä, että SNS perustettiin jatkosodan jälkeen. Kommunistit laskivat alun vuodesta 1940.

Kiusallista. Eivät useimmat demarit emmekä ainakaan me porvarit halunneet olla pinonpolttajien seuran perillisiä.

70 vuotta sitten Suomi oli ahdingossa. Miehitys oli torjuttu talvisodassa äärimmäisen täpärästi. Mutta ei uhka kauas kaikonnut.

Neuvostoliiton painostus alkoi heti rauhanteon jälkeen. Suomen ei auttanut kuin myöntyä kerta toisensa jälkeen. Rajaerimielisyydet ratkaistiin venäläisten eduksi. Tanner poistui hallituksesta. Kun venäläiset ampuivat postia Virosta kuljettaneen Kaleva-lentokoneen Suomenlahteen, oli pidättäydyttävä protesteista.

Ulkoa ei apua tulisi niin kauan kuin Hitlerin ja Stalinin ystävyys pitäisi, tiedettiin. Saksan lännen-sotaretki eristi Suomen kokonaan länsimaista. Ruotsi piti parempana varjella puolueettomuuttaan yksin kuin epävarmaan Suomeen sitoutuen.

Kun Saksan panssarit syöksyivät halki Ranskan, Neuvostoliitto miehitti Baltian. Suomalaiset pelkäsivät samaa. Mahdollisuudet panna vastaan olisivat olleet oleellisesti heikommat kuin talvisodan alkaessa.

Talvisodan henkikään ei ollut kesällä 1940 entinen. Hallituksen riesaksi ilmaantui iso joukkojärjestö, Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura, lyhennettynä SNS.

Seura perustettiin 28.5.1940. Tärkein perustaja oli Mauri Ryömä, nuori lääkäri, jonka isä oli lääkintöhallituksen pääjohtaja, SDP:n kansanedustaja Hannes Ryömä, puolueensa tannerilaisia.

Poika ajatteli toisin. Hänestä talvisotaan ryhtyminen oli virhe. SDP:n opiskelijajärjestön Akateemisen Sosialistiseuran puheenjohtajana hän oli arvostellut jyrkästi puoluettaan ennen sotaa.

Nyt kun sota oli käyty ja hävitty - torjuntavoitosta ei niihin aikoihin puhuttu - se piti tuomita ja kääntää kurssia.

SNS kasvoi nopeasti, vaikka valtio, SDP ja SAK tekivät parhaansa sitä estääkseen.

Loppukesällä seuran 115 paikallisosastossa oli jopa 40 000 maksavaa jäsentä. Sen lehden Kansan Sanomien ensimmäisen numeron painos, 35 000, myytiin loppuun.

Luvut osoittavat, että paljon mainostettu talvisodan henki oli tuntuvalta osalta ollut pakotettua.

Vaikka melkein kaikki jotka aseisiin käskettiin, olivat totelleet, eivät likikään kaikki olleet varmoja siitä, että asia oli oikea.

Vihollispropaganda ei purrut sodan aikana, mutta sen jälkeen se alkoi tehota. Nyt siihen yhtyi myös suomalaisia Suomesta käsin. Kun Moskovan toverit moittivat suomalaisia proletaareja siitä, että nämä olivat taistelleet isiensä murhaajien rinnalla, moni nyökytteli.

Vuosi 1918 palasi monen mieleen. Tuore rintamakokemus oli antanut omanarvontunnetta myös punikeille. Kun oli pärjätty neuvostosotilaita vastaan, tohdittiin taas uhmata omia porvareitakin.

Asevelihengen vastapainoksi yriteltiin kommunistista työläisrintamamiesliikettä, jonka viranomaiset nopeasti tukahduttivat. Mukana oli 60-luvulla SKP:n puoluehajaannuksen jälkeen enemmistöläisinä tunnetuksi tulleita talvisodan veteraaneja, kuten Aarne Saarinen ja Erkki Salomaa sekä runoilija-lehtimies Arvo Turtiainen.

Suomalainen työläisrintamamiesten liitto oli maailman ainoa Neuvostoliittoa vastaan ase kädessä taistelleiden kommunistien organisaatio. Se enteili tottelemattomuutta 60-luvulla.

Neuvostoliitto suhtautui ystävyysliikehdintään sekavin tuntein. Toisaalta sitä tuettiin ja suurlähettiläs Zotov hääri seuran kokouksissa. Toisaalta Moskovassa päämajaansa pitävä - Suomessa yhä laiton - SKP yritti jopa jarrutella.

Enempää Neuvostoliitolla kuin SKP:lläkään ei ollut suoraa roolia SNS:n perustamisessa. Stalin ei tykännyt kontrolloimattomasta kommunismista - kuten ei sitten Brezhnevkään.

Suomi huolestui viidennestä kolonnasta, jollaiseksi ystävyysseura syystäkin ymmärrettiin. Mielenosoittajat vaativat Suomeen neuvostoystävällistä hallitusta. Kun Viro "liittyi" Neuvostoliittoon, Tallinnaan lähetettiin riemullinen tervehdys.

Hallitus päätti 26.7. lopettaa SNS:n toiminnan. Ryömä pidätettiin, SDP erotti eduskuntaryhmänsä vasemmistosiiven, "kuutoset", jotka passitettiin vankilaan. Helsingissä ja Turussa oli isoja vastalausemellakoita, joita poliisit pamppua säästämättä hajottivat. Yksi mielenosoittaja ammuttiin kuoliaaksi.

Molotov protestoi turhaan.

"Pinonpolttajien" nimen SNS sai, kun sen mielenosoituksessa Hakaniemen torilla 6.8. torin laidan isot halkopinot syttyivät tuleen. Olivatko sytyttäjinä mielenosoittajat vai sivulliset, kenties provokaattoritkin, jäi epäselväksi. Ystävyysseuran piikkiin se kuitenkin meni ja pysyvästi jäi.

Kun lehdet uskalsivat avoimemmin kirjoittaa seurasta, nousi kansalaisreaktiokin sitä vastaan. Vaikka neuvostoystäviä aika paljon olikin, toki valtaenemmistö ajatteli toisin.

Mielenosoitukset loppuivat elokuun mittaan. SNS:n muukin toiminta hiljeni, kun nähtiin, ettei hallitus taipuisi Baltian tielle. Johtajat saivat kuritushuonetuomioita. Virallisesti SNS lakkautettiin joulukuussa.

Neuvostoliiton käskyläiseksi koettu SNS oli yksi tekijä, joka ajoi Suomea Saksan syliin sen jälkeen kun ovea varovasti alettiin availla, juuri elokuussa 1940.

Kansa ei tiennyt ahdistavan kesän vaihtuvan pian salaperäiseen syksyyn, jolloin sisäpiirissä alettiin hiljalleen valmistautua uuteen sotaan, nyt Saksan rinnalla.

KARI HOKKANEN



Kari Hokkanen:Suomalainen työläisrintamamiesten liitto oli maailman ainoa Neuvostoliittoa vastaan ase kädessä taistelleiden kommunistien organisaatio. Se enteili tottelemattomuutta 60-luvulla.