Nalle on oikeassa

Nalle Wahlroos on hauska mies. Hän sanoo sen, mitä muut rikkaat eivät kehtaa.

Esimerkiksi, että kohta suurin osa ihmisistä on turhia. Turhia taloudelle. Koneet tai meitä köyhemmät jossain kaukana tekevät useimmat työt meitä paremmin tai halvemmalla tai sekä että. Tästä olen Nallen kanssa samaa mieltä. Johtopäätöksistä en.

Miten ratkaista turhien ihmisten muodostama ongelma? Strategiamme on ollut lähinnä koulutuksen ja uutteruuden lisääminen. Se hidastaa työn valumista maasta pois. Enää se vaan ei oikein toimi, koska hyvin koulutettuja on kehitysmaissakin jo niin paljon.

Nallen mielestä eurooppalaisten on nyt otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä enemmän töitä, tuotettava enemmän, tehokkaammin, pienemmällä palkalla ja säästettävä eläke- ja työttömyysturvansa itse.

Siihen suuntaan mennään, mutta loputtomiin tämä ei voi jatkua. Paitsi jos haluamme omaksua intialaisen luokkayhteiskuntamallin.

Ensinnäkin, kun alimmat palkat laskevat riittävän alas, niillä ei enää elä, sillä hinnat eivät laske samaa tahtia kuin köyhien palkat.

Toiseksi, me emme jaksa loputtomasti lisätä kulutustamme. Meillä on jo enemmän ruokaa, vaatteita, koneita, viihteitä, jopa asuinneliöitä kuin ehdimme tai viitsimme kuluttaa. Puutetta on asioista, joista puutteenalaisilla ei ole varaa maksaa: terveydenhoidosta, terapiasta, vanhusten palveluista.

Muitakin tärkeitä hommia tietysti olisi, kuten vihreän energian kehittäminen, mutta siihen ei ole tarpeeksi haluja eikä hynää.

Kolmanneksi, simppelit työt ovat katoamassa kokonaan ja monimutkaisiin ei kaikista ole, vaikka palkka laskettaisiin yhteen riisikuppiin päivässä. Suomessa ruoan tuotanto on 100 vuodessa kasvanut, mutta maatalouden työllistämien ihmisten määrä samalla laskenut 70:stä alle kolmeen prosenttiin. Kivaa, mutta kun koneellistuminen etenee, katoavien työpaikkojen tilalle ei synny enää uusia samaan tahtiin. Kaikki eivät voi ruveta robotteja suunnittelemaan tai ilmaisjakelulehtiä jakamaan.

Oxfordissa tehdyn tutkimuksen mukaan puolet nykyisistä länsimaiden työpaikoista voi kadota 20 vuodessa. Seuraava suuri puhdistus tapahtuu kassakoneen ja ratin takana. Minä ostan muonat jo nyt robottikassalta. Helsingin metro luopuu kuljettajista ensi vuonna. Kohta kukaan ei aja työkseen autoa, ratikkaa, junaa tai lentsikkaa.

Neljänneksi, kun työvoimasta on yhä kroonisempaa ylitarjontaa, ay-liikkeen voima hiipuu. Siksi työehtoja voidaan kilpailukyvyn parantamisen nimissä loputtomasti huonontaa. Ja kun robotisaation suoma liikevoitto päätyy yhä harvempiin käsiin, jäämme rikkaimpien armoille.

Nyt prosentilla väestöstä on puolet maailman vauraudesta. Ja rikkaimmat 85 ihmistä omistavat yhtä paljon kuin maapallon väestön köyhempi puolisko. Eikä harvojen vaurastuminen enää vedä enemmistöä mukanaan. Vuoden 2009 jälkeen 90 prosenttia jenkeistä on köyhtynyt, vaikka talous on kasvanut. Se johtuu siitä, että 95 prosenttia uudesta vauraudesta on mennyt sille rikkaimmalle prosentille.

Siksi minä rakastan veroja. Veroilmoitusta täyttäessä yritän kyllä minimoida omani, mutta laajemmassa katsannossa uskon, että verotus on ainoa toivomme.

Vain verottaja voi mennä Nallen – tai robotin – ovea koputtamaan ja sanoa: “Sinun rahasi eivät ole sinun. Osa niistä on ihmiskunnan.”

Teemu Mäki

Kirjoittaja on taiteilija (KuT), kirjailija ja teatteriohjaaja.

Kommentoi