Kilpailusta emme pääse eroon

Nuorena ihminen joutuu monenlaisten valintojen eteen. Ne saattavat ratkaista koko elämän kulun. Virheisiin ei olisi varaa, mutta mistä tietää, kun elämänkokemus puuttuu. Edes vanhempien ja enemmän elämää nähneiden neuvoista ei ole apua, sillä ne tarvitsisivat kipeästi "päivitystä". Tämän päivän todellisuus on aivan erilainen kuin se oli meidän keski-ikäisten nuoruudessa.

Sivusta katsoen kaikki näyttää olevan monella tavalla paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Kannattaa silti kysyä nuorilta itseltään, mitkä ovat heidän tunnelmansa. Vastaukset saattavat yllättää.

Aina 1990-luvun suureen lamaan asti suomalaiset pitivät itsestään selvänä, että huominen on eilistä parempi. Lähes jokaisella elämänalueella mentiin eteenpäin, mutta tärkeimmäksi koettiin tietenkin aineellinen vaurastuminen.

Lamavuodet romuttivat jatkuvan kasvun pilvilinnat. Kokemukset osoittivat, että myös hyvinvointiyhteiskunta saattaa romahtaa niin, ettei siitä ole yksilön turvaksi.

Epäluottamus jäi pysyväksi, mikä näkyy myös lama-ajan lasten, nyt jo nuorten aikuisten asenteissa. Kuinka suunnitella elämäänsä, kun maailma ympärillä muuttuu niin nopeasti? Vaikka vaihtoehtoja sekä koulutuksessa että ammatinvalinnassa on enemmän kuin koskaan ennen, mikään niistä ei tunnu toistaan turvallisemmalta.

Vielä pari vuosikymmentä siten oli selvää, että koulunsa kunnolla käynyt ja loppututkinnon suorittanut nuori sai jokseenkin varmasti hyvän työpaikan. Opiskelu tarjosi väylän kovapalkkaisiin virkoihin ja jopa tehtäviin yhteiskunnan huipulla.

Nyt tutkinnot ja todistukset ovat kärsineet inflaation. Moni kysyy aiheellisesti, miksi opiskella vuosikausia, jos kaiken vaivan jälkeen tarjolla on vain pätkätöitä.

Opiskelijat eivät uskalla ottaa enää edes opintolainaa. He eivät halua niskoilleen velkaa, kun valmistumisen jälkeen ei ole mitään takeita työpaikasta ja maksukyvystä. Tulevaisuuden rakentamisesta on tullut palapeli, johon täytyy yrittää koota monenlaisia ja yhteensopivia palasia. Kaikenlaisiin mahdollisuuksiin kotimaassa ja maailmalla tulisi pystyä vastaamaan.

Kun vaatimukset aina vain kasvavat, harva selviää keräämättä paineita. Monet eivät jaksa edes yrittää, vaan luovuttavat ja syrjäytyvät.

Kaiken pahan alku on kautta yhteiskunnan kiristyvä kilpailu. Siitä emme pääse eroon, ellemme palaa takaisin luontaistalouden aikaan.

Oulun yliopistossa tekemässään Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä -väitöskirjassa Anna-Liisa Lämsä hakee vastauksia nuorten hätään myöhäismodernille yhteiskunnalle tyypillisistä piirteistä. Niihin kuuluvat mm. perheen, koulutuksen ja työelämän merkitysten muutokset sekä maailman hallitsemattomuuteen liittyvä voimattomuuden tunne.

Ongelmat pystytään osoittamaan myös tieteellisesti, mutta mistä löytyy oikeita neuvoja huolten jäytämille nuorille? Kaikkiin aikoihin sopiva elämänohje on terve itsekkyys. Kun tekee määrätietoisesti töitä tavoitteidensa eteen, niillä on taipumus toteutua.

Kilpailulta ei voi välttyä, mutta sen ei saa antaa myrkyttää koko elämää. Opiskelu ei ole menettänyt merkitystään. Nyt se on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin.

PAULI JOKINEN

Kirjoittaja on toimittaja