Hyväntekeväisyysyhteiskunta ei ole hyvinvointivaltio

Joulu on työssäkäyvän kannalta oivallisesti kalenterissa. Kaikki joulun ja uudenvuoden pyhäpäivät osuvat arkipäiviin, ja käyttämällä muutaman vuosilomapäivän voi saada kunnollisen loman.

Jotkut joutuvat tekemään töitä jouluna, mutta suurin osa meistä suomalaisista saa jouluna rauhoittua ja viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa ilman kiireitä. Stressi loppuu viimeistään siihen, kun jouluaattona laitetaan viimeiset ruuat uuniin.

Kaikille joulu ei ole kuitenkaan ilon juhla. Entistä useampi kokee yksinäisyyttä. Heille joulu voi olla vielä tavallistakin vaikeampaa aikaa, kun yksinäisyys korostuu muiden viettäessä juhlaa läheistensä kanssa.

Myös köyhyys ja luokkaerot näkyvät jouluna räikeinä. Samaan aikaan kun monilla pöydät notkuvat ja lahjatulva täyttää pukin säkin, monissa köyhissä lapsiperheissä pohditaan, mistä löytyisi varaa edes pieneen lahjaan.

Hyväntekeväisyyden ja vapaaehtoistyön kautta jouluna monet haluavat tukea ja tuoda joulumielen vaikeassa tilanteessa eläville. On ilahduttavaa, että joulun alla entistä useammat ovat valmiita auttamaan toisia. Joulupadat ja -keräykset ovat saaneet ihmiset tavallistakin enemmän liikkeelle.

Hyväntekeväisyys on ollut tavallista enemmän esillä tänä vuonna. Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle Linnaan oli kutsuttu paljon nimenomaan vapaaehtoistyön tekijöitä.

Erityisen näyttävästi hyväntekeväisyys on ollut esillä uuden lastensairaalan rahoituksen keräämisessä. Lastensairaalan tukiyhdistyksessä on saanut kerättyä jo yli 30 miljoonaa euroa hankkeelle, uskomattoman hienoa työtä kampanjan aktiiveilta.

Samaan aikaan, kun annan suurta arvostusta lasten sairaalan puolesta tehdystä työstä, en ole periaatteellisesti kovin innostunut asiasta. Hyvinvointivaltio ei voi perustua hyväntekeväisyydelle.

En halua, että Suomi luisuu amerikkalaiseen malliin, jossa veroja ei kerätä riittävästi hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseen. Tunnetut ja varakkaat henkilöt paistattelevat julkisuudessa erilaisissa hyväntekeväisyystapahtumissa.

Keskeisten peruspalveluiden, kuten lastensairaalan, rakentaminen ja ylläpito pitää kattaa verovaroin. Ne eivät saa olla yksityisten lahjoitusten varassa.

Yhteiskunta ei koskaan ole sellainen, ettei siellä tarvittaisi hyväntekeväisyyttä. Meitä tavallisia ihmisiä tarvitaan esimerkiksi näin joulunaikaan lahjoittamaan ja auttamaan. Suomessa se tehdään tyylikkäästi pitämättä suurta meteliä asiasta tai korostamatta hyväntekijän roolia.

Hyväntekeväisyyden pitää lähteä omasta aidosta auttamisenhalusta. Jos Suomessa mentäisiin kohti amerikkalaista mallia, jossa hyväntekeväisyyteen liittyvät sekä julkisuus että veronvähennykset, merkitsisi se kasvavia eroja yhteiskunnassa.

Lastensairaala saa helposti lahjoituksia, mutta kuka huolehtisi esimerkiksi huumeriippuvaisten hoidosta tai asunnottomien asuntoloista hyväntekeväisyytenä. Pidetään kiinni mieluummin suomalaisesta mallista kuin siirrytään hyväntekeväisyysyhteiskuntaan.

Haluan toivottaa Ilkan lukijoille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

Paavo Arhinmäki

Kirjoittaja on kansanedustaja ja Vasemmiston puheenjohtaja.

Kommentoi