Hirveetä kun ei ollut vihreitä ajatuksia

Marketin nuori kassa kehotti vanhempaa naishenkilöä ottamaan seuraavalla kerralla oman kauppakassin, koska kauppa on päättänyt olla enää satsaamatta ympäristölle haitallisiin muovikasseihin.

Hämmentynyt vanharouva selitti anteeksipyydellen, ettei hänen nuoruusaikoinaan ollut tietoakaan Vihreästä Ajattelutavasta. Kassa vastasi: Sehän meidän ongelmamme nyt onkin, kun te ette aikanaan välittäneet tarpeeksi ympäristöstä.

Oikeassahan hän oli.

Ei meidän aikanamme ollut vihreitä ajatuksia. Palautimme juomapullot ja olutpullot kauppaan, joka sitten lähetti ne meijeriin tai tehtaaseen pestäväksi ja steriloitavaksi ja täytettäväksi, jotta samoja pulloja voitiin käyttää uudelleen. Niitä todella kierrätettiin.

Mutta ei meillä mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut.

Kävelimme kerroksiin kaupoissa ja virastoissakin, koska joka paikassa ei ollut rullaportaita. Ostoksillekin menimme kävellen, emmekä hypänneet 300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päähän lähikauppaan.Me pidimme lihaskuntoa yllä työnteolla, emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla.

Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet.

Lastenvaipatkin siihen aikaan pestiin, koska ei ollut näitä kertakäyttöisiä. Pyykki kuivattiin narulla eikä energiasyöpössä 220 voltin virtaa käyttävässä vempaimessa. Tuuli- ja aurinkovoima kuivasivat vaatteet ihan oikeasti. Lapset saivat sisarustensa pieniksi jääneet vaatteet, eivätkä aina upouusia.

Mutta eihän meillä silloin tosiaankaan ollut mitään vihreitä ajatuksia.

Kun pakkasimme jotain herkästi särkyvää postipakettiin, käytimme vanhoja sanomalehtiä suojaamaan lähetystä, koska ei ollut styroksia tai kuplamuovia.

Joimme lähteestä tai vesikraanasta kun janotti, sen sijaan että olisimme joka kerta käyttäneet muovipulloja tai pahvimukeja.

Oikeassahan kassa siis oli, ei meidän päässämme mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut.

Siihen aikaan ihmiset käyttivät ratikkaa tai linja-autoa matkantekoon. Lapset menivät kouluun polkupyörillä tai jalan, eikä äidin tarvinnut hoidella heidän takiaan 24-tunnin taksipalvelua. Kotona oli yksi pistorasia, eikä kokonaista rivistöä jos vaikka minkälaisille elektronisille laitteille. Siihen aikaan keittiössä tehtiin ruokaa ja sekoiteltiin käsin, koska ei ollut sähkökoneita apuna joka käänteessä. Eikä tarvinnut käyttää mitään tietokoneohjattua vempainta, joka on yhteydessä avaruudessa olevaan satelliittiin, jotta löytäisi lähimmän pitsapaikan.

Mutta eikö olekin surullista, kun nykynuoriso valittaa miten tuhlaavaisia me olimme, kun meillä ei ennen vanhaan ollut näitä vihreitä ajatuksia?"

Ratsastan nyt toistenhevosella. Edellinen tarina on lainausta luontoalan ammattilaisten kirjeenvaihdosta netissä.

Tuntuu vaan niin tutulta ja todelta, että päätin ratsastaa toisen hevosella. Jos pääsit tänne asti lukemalla, niin ehkä olet ainakin jossain määrin samaa mieltä. Tai sitten et.

Tämä juttu ei ole kannanotto vihreisiin puolueena. On vain kertomus vihreistä ajatuksista.

Ehkä me aikoinaan olimme vihreitä pakon sanelemana. Vähän tuo vihreys elää vieläkin tuolla pääkopassa. Vaikka vaikeaahan se on. Tuskin lähtisin polkemaan oppikouluun 18 kilometriä vanhalla fillarilla vihreyden merkeissä. Näin tehtiin aikoinaan tuolla Kanta-Hämeessä. Mutta se oli silloin se.

Menkää äänestämään!

Markku Leiwo

Kirjoittaja on Eparin päätoimittaja.