Aitosuomalaista arkipäivän rasismia

Ilma on ollut viime viikot sakeana yksittäistapausta, jota ei saa yleistää: Kansanedustaja Olli Immosta ja siitä ryöpähtänyttä rasismikeskustelua.

Maahanmuuttokriitikoiksi itsensä nimittäneet puhuvat yksittäistapauksesta, kun haluavat osoittaa kyseessä olevan paljon laajempi asia: Jos maahanmuuttajaa epäillään rikoksesta, se on niin sanottu ”yksittäistapaus”.

Jos maahanmuutosta kysytään suomalaiselta perusjampalta, hän ilmoittaa vastustavansa sitä. Mutta mitä silloin vastustetaan?

Siihen vastataan, että ei töihin tulevia, mutta muita. Tänne ei tulla ostoskeskuksiin laiskana maleksimaan, vaan töitä tekemään.

Toisaalta perusjantteri kokee, ettei Suomessa ole enää töitä, koska maahanmuuttajat ovat vieneet ne. Sillä viitataan virolaisiin rakennusmiehiin ja venäläisiin hitsareihin.

Harmitusta lisää, että tänne on tultu rahan takia, kun Suomessa on paremmat palkatkin. Jos siihen päälle vielä joku kehuu virolaisia rakennusmiehiä ahkeriksi, harmitus muuttuu suutahdukseksi. Ahkeruus on varmaan parin yksittäistapauksen perusteella tehty yleistys?

Useita ”maahanmuuttokriitikoita” on perustellumpaa kutsua rasisteiksi. Kriitikko on keksitty, kunnialliselta kuulostava nimitys. Sellaisia he ovat keksineet maahanmuuttajistakin, sanomalla heitä kulttuurinrikastuttajiksi, mutta tarkoittaen päinvastaista.

Rasisti haluaa eriarvoistaa vieraasta maasta tulevia tai eri rotua olevia ihmisiä osoittamalla heille ylemmyyttä. Perusjampan arkipäivänrasismia ei hälvennä, että hän hyväksyy kaverinsa filippiiniläisen vaimon, mutta muut ovat hänelle pelkkiä vinosilmiä.

Rasistin perustelut käytökselleen ovat hataria, eivätkä ne tunnu oikeutetuilta. Työtön ei saa olla, mutta töissä saa olla vain sellaisissa hommissa, mitä suomalainen ei halua tehdä.

Hän ei hyväksy puhetta työvoimapulasta, vaan nostaa sen vasta-argumentiksi suuren työttömyyden. Toisaalta hän ihmettelee, miten oma mummo joutuu makaamaan terveyskeskuksen vuodeosastolla likaisissa vaipoissa, mutta ei nykypäivän aitosuomalaisena näe Espanjasta saapuvia hoitajia ratkaisuna.

Eikä rasisti näe ympärilleen: käydään itsekin Denizin isännöimässä kebab-grillillä, pizzeriassa ja pitsalaatikot korjaa pois nigerialainen siivooja. Hyvää on, mutta pizzerian tilausnumero on tallennettu kännykän muistiin Ähläm-pizzerian nimellä.

Valikoiville rasisteille raja menee islamissa. He kehittävät pelon tätä uskontoa tunnustavia kohtaan: raiskareita, varkaita, vaarallisia. Vihanlietsontaa on leimata kaikki.

Tällä hetkellä vihanlietsojien ääriryhmät aiheuttavat itse enemmän pelkoa ympärilleen. Siitä saavat osansa muutkin kuin maahanmuuttajat. Maahanmuuttoasioita ei enääuskalleta kommentoida julkisesti mediassa, sillä siitä lähtee ryöppy. Ja jos tältä tuntuu jo suomalaisesta, miten uusilla tulijoilla?

Ihmisellä on tapana etsiä omalle kurjuudelleen syyllinen. Sattumaa tai ei, samat henkilöt ovat usein keksineet vihansa kohteeksi nämä kolme asiaa: EU:n, muukalaiset ja homot. Niistä löytyy tarvittaessa syypää kaikkeen.

Nyt olisi tilaisuus mennä itseensä: aina ei voi etsiä vikaa muista. Jos ei itsellä mene hyvin, ei mene kaikilla muillakaan. Enemmistö ei keksi rasistisia perusteita oman eämän synkkyydelle. Ja teeskentely kannattaa lopettaa: pahanpuhumisella ei koskaan muuteta asioita toisenlaiseksi, eli sillä ei ole yleviä tarkoitusperiä vaan ainoastaan pahoja aikeita.

SATU TAKALA

satu.takala@i-mediat.fi

Kommentoi