Älkää peljätkö

Jotkut toivovat, että sukupuolineutraali avioliittolaki voitaisiin vielä kumota. Heitä lienee kuitenkin niin vähän, ettei lain palauttamista entiselleen oteta edes harkintaan. Listaan tässä silti vielä, miksi lakimuutos oli hyvä.

Homoparit (joilla tarkoitan myös lesbopareja) voivat nyt ottaa yhteisen sukunimen ilman eri hakemusta aivan kuten heteroparitkin.

Kansalainen voi nyt henkilötietolomaketta täyttäessään pitää seksuaalisen suuntautumisensa omana tietonaan. Aiemmin oli niin, että jos laittoi ruksin kohtaan ”rekisteröidyssä parisuhteessa”, niin kertoi olevansa homo. Hyvä jos kertoi, mutta ei ole hyvä, että oli pakko kertoa.

Homoparit voivat nyt adoptoida lapsia yhdessä. Aiemmin adoptio-oikeutta saivat hakea vain heteroparit. Homon piti hakea adoptio-oikeutta yksin.

Sukupuoltaan korjaavat ihmiset eli transsukupuoliset eivät enää joudu vaikeuksiin avioliittolain vuoksi. Aiemmin oli niin, että jos avioliitossa elävä ihminen vaihtoi sukupuoltaan ja halusi tämän vahvistettavan myös virallisiin henkilötietoihinsa, täytyi hänen samalla erota puolisostaan tai vaihtaa liiton muodoksi rekisteröity parisuhde.

Joku pitää näitä pikkuasioina ja niin harvoja koskettavina ongelmina, ettei niiden vuoksi tarvitsisi lakia muuttaa. Häntä muistuttaisin siitä, että Suomessa saattaa olla yhtä paljon homoja kuin on suomenruotsalaisia. Teuvo Hakkaraiselle pitää samaan syssyyn lisätä, että kyse on kahdesta eri ominaisuudesta: suomisvenskit eivät ole automaattisesti homppeleita. Sukupuolineutraalia avioliittolakia ja muuta homorummutusta ei pidä myöskään sekoittaa pakkoruotsilakiin: ruotsin kielen opiskelu on pakollista, mutta homostelu jatkossakin vapaaehtoista.

Välillä homojen oikeuksista kohkaaminen tuntuu minustakin sivuseikalta. Suomessahan homoja ei varsinaisesti vainota toisin kuin Venäjällä. Homojen oikeuksien puolustaminen on kuitenkin tärkeää, ei vain homojen vuoksi, vaan yhtä lailla yleisen suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden vuoksi.

Ei pitäisi puhua sukupuolesta, koska se sanana jo itsessään väittää, että seksuaalisia identiteettejä on vain kaksi. Kaikki mustavalkoinen “miehet sitä, naiset tätä” ajattelu on haitallista, sillä mahdollisia seksuaalisia identiteettejä on nykytieteen mukaan lukemattomia ja ihminen voi kehitellä niitä mielin määrin lisää. Ne ovat kaikki “luonnollisia”. Jotkut niistä ovat pedofilian tapaan haitallisia, mutta vain harvat.

Miksi homoutta niin sinnikkäästi vastustetaan, vaikka se ei vaadi heteroenemmistöltä muuta kuin suvaitsevaisuutta? Jotkut vetoavat uskontoon, mutta miksi pakottaa toisin uskovia pokkuroimaan oikein uskovien mieliksi?

Jotkut vetoavat lasten etuun, vaikka tieteellisissä tutkimuksissa on jo moneen kertaan todistettu, että heteroperheet, sateenkaariperheet ja yksinhuoltajaperheet ovat kaikki ihmisen taimille keskimäärin ihan yhtä hyvää kukkamultaa.

Jotkut vetoavat perinteisiin, pelkäävät niiden kuihtuvan. Se on minusta oudointa: miksi homous tuntuu heistä uhkaavalta? Mistä se pelko tulee, että pienen vähemmistön elämäntavan pelätään leviävän kuin metsäpalo? Mistä tulee se itsevarmuuden puute, että enemmistön elämäntavan pelätään tuota pikaa luhistuvan, jos sen rinnalle sallitaan vaihtoehtoja?

Teemu Mäki

Kirjoittaja on taiteilija (KuT), kirjailija ja teatteriohjaaja.

 

Kirjoituksen lähteitä ja taustaa:
Suomalaisista 5,3 % on identiteetiltään suomenruotsalaisia. Lähde: Kieli iän ja
sukupuolen mukaan maakunnittain 1990–2013 Tilastokeskus.

Homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transseksuaalien osuutta väestöstä ei
tarkasti tiedetä, mutta totean vain, että heitä saattaa olla yhtä paljon kuin
suomenruotsalaisia. Määrittely ja mittaaminen on vaikeaa ja sen vuoksi arviot
ei-heteroiden määrästä vaihtelevat yhdestä prosentista kymmeniin
prosentteihin. Hyvänä esimerkkinä Gary J. Jamesin tutkimus “How many
people are lesbian, gay, bisexual, and transgender?” http://williamsinstitute.law.ucla.edu/wp-content/uploads/Gates-How-Many-People-LGBT-Apr-2011.pdf
Tyypillinen perustutkimus eri perhetyyppien vaikutuksesta lasten hyvintointiin:
Pawelski, J. G.; Perrin, E. C.; Foy, J. M.; Allen, C. E.; Crawford, J. E.; Del
Monte, M.; Kaufman, M.; Klein, J. D.; Smith, K.; Springer, S.; Tanner, J. L.;
Vickers, D. L. (2006). "The Effects of Marriage, Civil Union, and Domestic
Partnership Laws on the Health and Well-being of Children". Pediatrics 118
(1): 349–364. http://pediatrics.aappublications.org/content/118/1/349.long

 

Kommentoi