Ilmajokelaisen arkkitehdin suuri seikkailu

VARSOVA

Vierailu Varsovan juutalaismuseossa antaa katetta Paavo Lipposen pääministeriaikaiselle lausumalle: Arkkitehtuuri on Suomen tärkein vientituote. Suomalaisen arkkitehdin voitto kilpailussa, joka koski puolanjuutalaisten historiasta kertovan museon suunnittelua, oli tömäys, joka löi arkkitehtuurimaailman hepnaadilla, kuten Alvar Aalto asian ilmaisisi.

Etukäteen pidettiin jokseenkin selvänä, että hanke, jonka takana on merkittävästi juutalaispiirien rahoitusta, menee jollekin juutalaisarkkitehdille. Vaikkapa syntyperältään puolanjuutalaiselle yhdysvaltalaisarkkitehdille Daniel Libeskindille. Hänen Berliiniin suunnittelemalleen juutalaismuseolle odotettiin jatkoa. Kilpailun voittikin ilmajokelaissyntyinen Rainer Mahlamäki.

Mahlamäki loi häikäisevät puitteet puolanjuutalaisten tuhatvuotisen historian esittelylle. Varsovan geton tragediat ovat vain osa suurta kertomusta. ”Tämä on ilon, toivon ja tulevaisuuden, mutta vähän surunkin talo”, arkkitehti on luonnehtinut. Tämä on ollut juutalaistenkin mieleen. Rakennuksesta käytetään nimeä Polin. Sana on hepreaa. Se tarkoittaa sekä Puolaa että ilmaisua ”lepää täällä”.

Frédérik Chopinin kaupungin matkailuesitteissä juutalaismuseo on näyttävästi Top 10 -listalla. Kuulemastani olen päätellyt, että Varsovan kaupunki pitää juutalaismuseota nykyajan modernin arkkitehtuurin kärkikohteena. Monet valtiollisen elämän ja kulttuurin suuret nimet ovat käyneet museossa, muiden muassa presidentti Obama ja elokuvaohjaaja Roman Polanski.

Aika hyvin varsovalaiset tietävät arkkitehdin kansallisuuden, museon narikanpitäjä jopa tavoitteli nimeä, mutta kauniina sointuva, kirjaimiltaan risuaitaa muistuttava puola ei antanut myöten lausua Mahlamäkeä. Työpaikastaan ylpeä nainen oli kuitenkin kekseliäs: Niin, arkkitehti on mister Rainer.

Miksi Puolan juutalaismuseo on erityisen merkityksellinen? Ennen toista maailmansotaa Puolassa asui yli kolme miljoonaa juutalaista. Huomattavimmat tuhoamisleirit, kuten Auschwitz ja Treblinka, sijaitsivat Puolassa.

Vuonna 1968, jolloin kommunistihallinto otti juutalaiset silmätikuksi ja leimasi heidät ”vieraaksi ainekseksi”, juutalaisten määrä oli 25 000. Miltei kaikki juutalaiset muuttivat lyhyessä ajassa pois maasta etenkin Yhdysvaltoihin ja Israeliin. Nykyisin Puolassa on joitain tuhansia juutalaisia.

Upea ja kohottava ilon, toivon ja tulevaisuuden museo on merkityksellinen maassa, jonka monimiljoonainen juutalaisväestö tuhottiin toisen maailmansodan aikana. Ja aikana, jolloin syrjintä, vihapuhe ja erottelu tuntuvat lisääntyneen voimakkaasti.

Kommentoi