"Yksikin oikeasti välittävä aikuinen riittää"

Icehearts-toiminnan pelastama nuori mies on nyt pienten pelaajien suuri idoli.

Sankka joukko poikia kerääntyy Dieudonne Mavundan ympärille turkulaisessa palloiluhallissa. Hän halaa ja taputtelee poikia olalle. Joku käy vetämässä hihasta ja inttämässä, muistaako mies hänet.

– Totta kai muistan, hymyilevä Die vastaa.

Pikkupelaajat imevät itseensä huomiota ja pörräävät idolinsa ympärillä. Rauhallinen Dieudonne huomioi jokaista vuorollaan.

– Kun minä olin pieni poika Iceheartsissa, meillä ei ollut vielä aikuiseksi kasvaneita esikuvia. Nyt voin olla vähän kuin kummi ja esimerkki näille pojille, hän sanoo.

Esimerkiksi hän kelpaakin. Marraskuun lopussa Mavundan pelipaita jäädytettiin Turussa Local Sports Day -tapahtumassa. Se on ensimmäinen, joka on jäädytetty Iceheartsin 20-vuotisen seurahistorian aikana.

Nuorta perheenisää katsoessa ei aivan heti uskoisi, millaista kompurointia hänen matkansa aikuisuuteen on ollut. Dieudonne Mavunda kertoo, että vasta reilusti yli parikymppisenä hän ensimmäisen kerran tosissaan uskoi, että omat jalat kantavat.

– Tälle tielle mahtuu hyviä ja huonoja aikuisia. Minun elämäni on pelastanut se, että oikeilla hetkillä tukena ovat olleet ne hyvät aikuiset.

Dieudonnen taival Suomessa alkoi vuonna 1997. Kongossa syntynyt poika lennätettiin Suomeen, kun hän oli seitsemänvuotias. Kotimaahan jäivät isä ja äiti. Uusi koti löytyi sedän ja hänen vaimonsa luota, jonne oli jo aiemmin muuttanut isosisko.

– Muistan elävästi sen, miten koko ajan hoettiin, että olemme veljen kanssa lähdössä paratiisiin. Kumpikaan meistä ei oikein ymmärtänyt, mitä oli tapahtumassa. Paratiisiksi Suomi ei kuitenkaan osoittautunut, hän sanoo.

Elämä sijaisvanhempien luona Vantaalla oli rankkaa ja kovakouraista.

– Kaikki muuttui yhtäkkiä helvetiksi.

Dieudonne otettiin huostaan kymmenvuotiaana. Hän oli hankaluuksiin ajautunut poika, joka oli täysin menettänyt luottamuksensa aikuisiin. Hänen on vaikea kuvailla raivoa, joka pikkupojan sisällä kiehui.

– Kun se raivo pääsi vapaaksi, mua ei pysäyttänyt mikään. En ole helposti suuttuvaa tyyppiä, mutta vuosien aikana kertynyt viha tuli ryöppyinä ulos.

Dieudonne pystyykin samastumaan nuoriin, jotka riehuvat päästäkseen syliin ja tullakseen edes jollain tavoin huomioiduksi.

– Kun joku pitää tiukasti kiinni, eikä päästäkään irti, nuori jää paikoilleen ja antaa toisen lohduttaa.

Iceheartsin jääkiekkojoukkueeseen pääseminen oli Dieudonnen elämän käännekohta.

Dieudonne sai harrastuksen ja samalla elämänsä suurimman tuen Icehearsien perustajien perheestä. Ville Turkan keräämässä joukkueessa pelasi toistakymmentä erityistä tukea vaativaa lasta. Mukana toiminnassa oli myös Villen isä, Ilkka Turkka.

– Muistan, kun Ilkka osti minulle limsaa, enkä voinut millään ymmärtää, että se oli pelkästään minua varten.

Dieudonne koki, että hänestä aidosti välitettiin. Samalla hänelle tuli tunne, että hänen piti olla luottamuksen arvoinen.

– Kerran Iceheartsin leirillä hölmöilin ja pissasin kaverin päälle. Olin hyvin tietoinen siitä, että yleensä aikuiset eivät kerta kaikkiaan pystyneet minulle mitään. Osasin valita oikean hetken ja oikean tavan pilkata kaikkia ja poistua tilanteesta voittajana. Tällä kertaa minut pysäytettiin, enkä pystynytkään kiemurtelemaan vastuusta. Jokainen tällainen kerta, kun aikuinen oikeasti puuttui ja hoiti asian loppuun asti, muutti minun elämäni suuntaa.

Hän korostaa, että yksikin aidosti kiinnostunut aikuinen voi pelastaa lapsen.

– Lapsella tulee olla tunne siitä, että vaikka hän välillä epäonnistuisikin, häntä ei hylätä.

Nyt Mavunda työskentelee Espoon palloseuran jalkapallovalmentajana. Oppisopimuskoulutus nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi on kesken, mutta työ nuorten parissa jatkuu. Omaan perheeseen kuuluu vaimo ja pieni tytär. Taustansa takia hän uskoo olevansa herkkä kuulemaan lapsen tai nuoren hätähuudon.

– Usein huuto on äänetön. Aikuisen pitää pystyä tunnistamaan oikea hetki, jolloin lähestyä nuorta. Pienikin sana voi ratkaista.

Hän ajattelee, että aikuisten tärkein tehtävä on opastaa lasta ja nuorta tulevaan. Asettaa rajat.

– Kun on taidot käsitellä vaikeita ja ahdistavia hetkiä, on myös mahdollisuudet pärjätä. Vanhempien pitää muistaa olla vanhempia, ei pelkkiä ystäviä.

ANNAMARI NURMINEN

Kommentoi