Työn imu löytyy omista vahvuuksista

Parasta tässä työssä on se, että koskaan ei voi tulla ihan valmiiksi, 24-vuotias baarimikko Kim Stenback sanoo.

Tyhjät tuopit ja täydet pullot pyörähtävät hyppysissä vaivattoman näköisesti.

– Jatkuvasti tulee uutuusmakuja, joista voi kehitellä drinkkejä, ja vaikka samat asiakkaat kävisivät päivästä toiseen, jokainen päivä on erilainen. Kun on yöllä baarissa töissä, aina tapahtuu jotakin.

Peruskoulun jälkeen Stenback opiskeli kokiksi, mutta siirtyi keittiöstä nopeasti salin puolelle. Nyt vaasalaisessa Oliver’s Innissä työskentelevä Stenback palvelee tiskillä, juoksee keräämässä tyhjiä laseja, korjaa epäjärjestystä ja täyttää baarin tarjontaa.

– Olen täällä asiakkaita varten, hän painottaa.

– Pahinta olisi, jos jonakin kiireisenä lauantai-iltana pomo sanoisi, että minun pitää vain istua paikallani kolme tuntia. Haluan aina tehdä jotakin.

Stenback sanoo, että hyvän palautteen vastaanottaminen on joskus vaikeaa.

– Mutta sen haluan kuulla, jos olen tehnyt jotakin huonosti. Ja jos saan tippiä, tiedän, että olen tehnyt jotakin oikein.

Stenback aikoo hankkia vielä muutaman vuoden työkokemusta ennen seuraavaa etappia.

– Sitten haluaisin opiskella baarimikkojen tai tarjoilijoiden opettajaksi.

Intohimo työhön syttyy juuri näistä asioista: merkityksellisyyden kokemuksesta, energisyyden tunteesta, palautteesta ja kehittymisen halusta. Tähän tulokseen on tullut Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen, joka on tutkinut aihepiiriä 2000-luvun alusta saakka.

– Työn imu on nautintoa tekemiseen uppoutumisesta. Intohimo on yhteydessä myös innovatiivisuuteen, luovuuteen, toisten auttamiseen ja työpaikkaan sitoutumiseen.

Työpaikan näkökulmasta intohimoiset työntekijät ovat kullanarvoisia. Innostunut työntekijä ei mieti esteiden välttelemistä vaan niiden ratkomista.

– Mitä enemmän on työn imua, sitä enemmän saa aikaan. Työn imu auttaa myös kestämään vastoinkäymisiä ja sietämään muutoksia, sillä ihmisellä on ylimääräistä, intohimosta syntynyttä energiaa, Hakanen sanoo.

Hakanen on kerännyt kokemuksia työn imusta noin 70 000 suomalaiselta.

– Työn imu on lopulta hyvin yleistä, sillä joka viides kokee sitä päivittäin. Vielä useampi kokee itsensä useita kertoja viikossa energiseksi ja työstään ylpeäksi.

Intohimosta on Hakasen mukaan hyötyä etenkin aloilla, joissa pitää olla sekä luova että tuottava. Palo työtä kohtaan ei silti ole vain taiteilijoiden tai huippu-urheilijoiden yksinoikeus.

– Uutta bisnestä synnyttämässä olevilla yrittäjillä intohimo on ihan keskeinen voimavara ja oikeastaan edellytys menestykselle.

– Mutta yhtä hyvin kaupan kassa voi kokea työssään intohimoa siitä, että tämä on minun alani ja tässä olen hyvä.

Kuulostaa loistavalta. Mutta mitä, jos maanantai maistuu puulta, eikä vielä torstaihin mennessäkään ole päässyt toteuttamaan itseään? Onko parasta vain vaihtaa alaa vai voiko asialle tehdä jotakin?

– Joskus ihmiset vaihtavat alaa, mikä on ihan hyvä asia. Ei se tarkoita, että vanha ura olisi ollut väärä, mutta uudessa työssä voi päästä uudella tavalla oppimaan, haastamaan itsensä ja toteuttamaan arvojaan, Hakanen sanoo.

Jokainen pystyy muokkaamaan työtään edes jonkin verran mielekkäämmäksi, Hakanen arvioi.

– Tärkeintä on miettiä, miten itse voi tuoda työhönsä asioita, jotka innostavat ja motivoivat.

Nlp-valmentaja, tietokirjailija Terhi Friman toteaa, että työn into ei nouse esimiestä haukkumalla tai työkavereille nalkuttamalla.

Itsensä voi Frimanin mukaan sen sijaan jo aamuisin virittää hyvään työpäivään.

– Tee edes pari minuuttia jotakin, josta tulet hyvälle tuulelle. Tunteisiin vaikuttamalla vaikutat myös siihen, miten päivän aikana toimit. Todennäköisesti palaveri sujuu hyväntuulisena paremmin kuin kiukkuisena, sillä tunteet tarttuvat.

Aidon intohimon vihollinen on pakko.

– Ei ole ohjelmia, joilla kaikki saadaan muutettua intohimotyöläisiksi. Esimiehen tehtävä on tarjota työntekijälle mahdollisuus löytää intohimo, Jari Hakanen sanoo.

Taitamaton pomo saa lannistettua tekemisen palon kyttäämällä, käskyttämällä ja unohtamalla hyvän palautteen antamisen.

– Jos ihminen ei saa riittävästi tukea ja liikkumatilaa toteuttaa juttua, jossa kokee parhaiten pystyvänsä edistämään työn tavoitteita, se voi alkaa kuormittaa ja uuvuttaa.

Mutta ei kaikkien tarvitse tuntea työtään kohtaan suurta intohimoa, ei edes intohimoisen tutkimusprofessorin mielestä.

– Intohimo voi olla eri ihmisillä erilaista. Monen tekemistä ohjaa vahva, tasainen sitoutuminen. Sillekin pitää olla tilaa.

ELINA PAJUNEN

Juttu on julkaistu lehdessä 30.1.2017.

Kommentoi