Tahdon lukea rauhassa

Kirjapino yöpöydällä kasvaa. Viime vuoden joululahjakirja on jumittanut sivulle kolmekymmentä. Kirjastosta mukaan tarttunut elämäkerta kiinnostaa kovasti, mutta miten siihen ei oikein saa tartuttua? Pari henkisen kasvun kirjaa nököttää pinon päällimmäisenä. Käsittelevät todennäköisesti keskittymiskyvyn kohentamista.

Yksi sun toinen tunnustaa jakavansa samat kokemukset. Olisi kiva lukea, mutta joko aikaa lukemiseen ei löydy tai jos löytyykin, ajatus ei oikein pysy kasassa.

Mistä oikein on kysymys?

Kirjallisuudentutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen syyttää ainakin osittain sosiaalista mediaa. Mutta vaikka tutkija itse ei edes omista älypuhelinta, hän on huomannut omankin lukemisensa muuttuneen aiempaa lyhytjännitteisemmäksi.

– Ehkä meissä vallitsee pelko siitä, että jäämme jostakin paitsi, jos annamme itsemme uppoutua kirjan pariin.

Sähköisen median nopeuden ja informatiivisuuden kultakaudella kaunokirjallisuuden rönsyilevä kieli on jäänyt altavastaajaksi.

– Tietoa tulvii monesta lähteestä. Napakat tekstit luetaan nopeasti, ja usein tyydytään pelkkiin otsikoihin, kouluttaja ja tietokirjailija Päivi Jokitalo kuvaa.

– Pitkiin teksteihin syventyminen vaatii aivan toisenlaista rauhoittumista.

Lukuretriittejäkin vetäneen Jokitalon mukaan aluksi täytyy tulla ylipäätään tietoiseksi siitä, että keskittymiseen laskeutumiselle pitää antaa aikaa.

Riikka Nikko tunnustautuu kiihkeäksi lukijaksi, jota ajatusten poukkoilu ei lukiessa vaivaa.

Taikasana on yksinkertaisesti riittävän kiinnostavat opukset.

Kun Nikko saa nenänsä alle hyvän kirjan, muu maailma katoaa. Niin käy erityisesti silloin, kun hän uppoutuu Englannin historiaan, ruusujen sotaan ja Richard III:een. Aihepiiriä käsittelevät kirjat tarjoavat Nikolle takuuvarman menolipun toiseen aikaan ja paikkaan.

– Hyvästä kirjasta on melkein mahdotonta päästää irti, elleivät maalliset tarpeet kasva niin suuriksi, että on pakko mennä juomaan vettä tai antamaan kissoille ruokaa.

Kirjan parissa vierähtää kevyesti tunteja.

– Kirja on kuin ystävä, johon tutustuu ja jonka kanssa haluaa viettää aikaa. Varsinkin, jos on kirjailijan kanssa samalla aaltopituudella, keskustelua ei millään haluaisi lopettaa.

Muidenkin kannattaa lähteä liikkeelle itseä kiinnostavista teksteistä, aluksi vaikka lyhyistä kertomuksista, Heikkilä-Halttunen kannustaa.

– Novellit ovat tiiviitä ja houkuttelevia tekstejä. Niiden avulla saat laskettua sivumäärää, mutta saat silti laadukasta, mielikuvia herättelevää ja kehittävää lukemista.

Joskus kirjan lukeminen vaatii erillisen päätöksen.

– Itse rakastan kalenteria ja listoja. Päätän jo etukäteen, että jonakin iltana en katso tabletilta elokuvaa vaan luen sen sijaan kirjaa. Samoin voi varata vaikka kokonaisen viikonlopun lukemiseen, Jokitalo sanoo.

Apua voi hakea myös mindfulnessista.

– Ei ole niin vaarallista, jos ajatukset välillä harhailevat. Palauta ne ystävällisesti takaisin kirjan pariin. Ajatukset kyllä rauhoittuvat, kun lukemiseen taas tottuu.

Kovinkaan kaukana ei ole aika, jolloin myös aikuisten romaaneihin aletaan liittää kuvitusta, Heikkilä-Halttunen uskoo.

– Silloin katkeileva ajatus voi välillä telakoitua kuvaan. Niinhän lapsikin tekee aikuisen lukiessa hänelle.

Joissakin kirjastoissa on jo menestyksekkäästi kokeiltu aikuisten satutunteja, joissa kirjastonhoitaja lukee ja kuulijat tekevät sillä aikaa käsitöitä tai värittävät värityskirjoja.

Lukemisesta on myös tullut entistä vuorovaikutuksellisempaa.

– Ihmisillä on selvästi kova halu keskustella lukemastaan ja sillä tavoin löytää kirjoihin uusia näkökulmia, Jokitalo sanoo.

Jokitalo muistuttaa pitkästä tarinankerronnan perinteestä, ikivanhasta tavasta viettää hämärän hetkeä. Joulunpyhät voivat tarjota aikuisillekin erinomaisen mahdollisuuden kokoontua yhteen tekstien tai tarinoiden äärelle.

Mutta miksi kaunokirjallisuuden lukemiseen ylipäätään pitäisi nähdä vaivaa ja varata aikaa?

– Ensinnäkin keskittyminen ja rauhoittuminen tekevät hyvää, Jokitalo sanoo.

– Ja vaikka kaunokirjallinen teos on vain yhden ihmisen näkökulma, se tarjoaa kokonaisuuden tänä pirstaleisena aikana. Syy- ja seuraussuhteet jäävät nykyään usein helposti huomaamatta.

Jokitalon mukaan kaunokirjallisuus auttaa ymmärtämään paitsi itseä myös toisenlaista elämää.

– Esimerkiksi kaikkea sitä, miten ympäristö ja historia vaikuttavat asioihin ja kuinka ihmiset toimivat. Vaikka kirja olisi scifiäkin, siitä tunnistaa aina ihmisyyden.

Heikkilä-Halttunen peräänkuuluttaa lukemista elämäntapana, johon kirjat luontevasti kuuluvat – ei niinkään harrastuksena, jota täytyy suorittaa.

– Helposti ajatellaan yhä, että jokaisen kirjallisuuden ystävän pitää lukea ainakin Finlandia-voittajan teos. Mutta lukemisessa ei ole tarvetta mennä pätemisen tasolle.

ELINA PAJUNEN

Juttu on julkaistu lehdessä 19.12.2016.

Kommentoi