Perinteisen hiihtäjä tarvitsee etukenoa

Hiihtotekniikka ei koskaan ole täydellinen, ei edes huippuhiihtäjillä. Siksi kannattaa keskittyä tavoittelemaan helppoa hiihtoa. Näin sanoo maastohiihdon päävalmentaja Reijo Jylhä.

– Jokaisen pitäisi löytää vauhti, jota hiihtäessä tuntuu että ei tee mitään, mutta kuitenkin etenee, hiihtovalmentaja kertoo.

Kuntohiihtäjälle sopii paremmin perinteinen kuin vapaa tyyli, koska se on helpompaa.

– Luistelu on raskaampaa kuin perinteinen, koska vain harva osaa luistella hyvin. Hyvässä tekniikassa tasapaino on olennaisin tekijä. Vapaa tyyli vaatii tasapainolta enemmän kuin perinteinen.

Jotkut kuntohiihtäjät vierastavat perinteistä tyyliä, koska pitävät suksien voitelua työläänä. Nykyään on saatavilla suksia, jotka ovat lähes huoltovapaita. Koko suksen pitopohjia ei tarvitse voidella ollenkaan. Pitopohja- ja skinisuksiin laitetaan vain pitovoidetta. Pitoteippi puolestaan helpottaa kokonaan voideltavien suksien huoltoa. Hyvät hiihtovälineet saa noin 350 eurolla.

Yhden suksen liuku

Jylhän perinteisen tyylin hiihtokoulu lähtee liikkeelle tasapainoisesta yhden suksen liu’usta. Se on kaiken hiihtämisen, niin perinteisen kuin vapaan tyylin, ytimessä. Liukua voi harjoitella alamäessä nostamalla toisen suksen ilmaan.

Tasapainoon liittyy myös rohkeus siirtää painoa sukselta toiselle. Epävarmalla hiihtäjällä paino on molemmilla suksilla. Tästä seuraa huono pito.

– Lipsumisesta syytetään usein voitelua. Ongelma on kuitenkin usein siinä, että paino ei ole yhdellä suksella, Jylhä sanoo.

Toinen peruspilari on oikea hiihtoasento. Aloittelijan tunnistaa usein liian pystystä asennosta. Silloin liike suuntautuu ylös eikä eteen niin kuin pitäisi.

Kolmanneksi Jylhä korostaa sauvojen käyttöä. Piikin pitää osua lumeen siteen tai jalkaterän kohdalla, hitaassa vauhdissa jopa kantapään kohdalle. Työnnön tavoite on lisätä liukua. Jos sauvakulma on liian pysty, voima suuntautuu ylös eikä eteen.

Vuorohiihto

Vuorohiihto on perinteisen perustekniikka. Liikerata on hyvin samanlainen kuin juoksussa. Alkuasennossa molemmat jalat ovat suorina. Paino on etujalalla ja takajalka on liukuasennossa.

Takana olevat raajat lähtevät eteen. Kun takakäsi tulee vartalon viereen, takajalan varpaat ovat etujalan kantapään takana. Tukijalka lähtee koukistumaan. Samalla vartalon painopiste työnnetään tukipisteen etupuolelle.

Aloittelijalla jalka tipahtaa helposti maahan jo tukijalan takana. Silloin paino lipsahtaa molemmille suksille ja pito häviää. Siksi ylävartaloa pitää uskaltaa painaa kunnolla etukenoon ja ottaa takajalalla askel etujalan eteen.

Kun ylävartalo painuu eteen, vauhti kiihtyy. Sen saa aisoihin pidentämällä liukua.

Ylämäessä vuorohiihto muuttuu oikonousuksi. Teknisesti se on samanlaista kuin vuorohiihto, mutta liuku, potku ja työntö lyhenevät ja vartalon asento muuttuu pystymmäksi.

Kun pito loppuu suksista ja käsistä, edetään haarakäyntiä. Siinä sukset ovat v-asennossa. Aluksi haara-asento on mahdollisimman kapea. Mitä jyrkempi nousu, sitä leveämpi asento.

Tasatyöntö

Tasatyöntö on viime vuosina kokenut uuden tulemisen. Suosion taustalla ovat nykyladut, jotka kunnostetaan aiempaa kovemmiksi.

Tasatyöntö on nopein tapa hiihtää perinteistä.

1950-luvulla hiihdettiin maakuntaviestejä kylästä toiseen. Kisat käytiin kovilla maanteillä, joilla painettiin pelkkää tasatyöntöä. Latuhiihdon myötä palattiin pehmeämmille alustoille ja vuorohiihtoon, Jylhä kertoo.

Tasatyöntö sopii erinomaisesti tasaiseen maastoon kuten jäälle.

Alkuasennossa paino on päkiöillä ja kylkilinja on suora. Vartalo kallistuu lievästi eteenpäin, ei kuitenkaan niin paljon, että hiihtäjä kaatuisi eteenpäin.

Kantapäät nousevat ilmaan ja niitä seuraa terävä työntö sauvoilla. Polvet joustavat kevyesti. Sauvat osuvat lumeen jalkapöydän viereen, ja työntöä jatketaan. Samalla paino siirtyy käsien päälle. Ylävartalo painuu 45 asteen kulmaan käsityönnön lopuksi sauvat ovat suoraan käsien jatkeena.

Ennen tasatyöntö oli pitkä ja rauhallinen. Nykytyylissä tehdään sen sijaan nopea alkulyönti. Tasatyönnön ei pitäisi tuntua raskaalta. Jos hiihtäjä joutuu kuluttamaan käsivoimiaan, tekniikka on väärä.

– Oikein tehdyssä tasatyönnössä ojentajien rooli on pieni. Mitä terävämpi alkulyönti, sitä vähemmän kuluu voimaa, Jylhä sanoo.

Yksipotkuinen tasatyöntö

Yksipotkuinen tasatyöntö on vaikein ja vähiten käytetty perinteisen tekniikka. Siinä yhdistyvät vuorohiihto ja tasatyöntö. Käsien eteenviemiseen yhdistetään potku, joka vie liikettä eteenpäin.

Tasatyöntövaiheessa kädet menevät taakse. Kun ne ohittavat vartalonlinjan, ylävartalo nousee ja lantio työntyy eteen.

Kädet jatkavat työnnön loppuun ja lähtevät palaamaan eteen. Kun ne ohittavat vartalolinjan, jalka koukistuu ponnistusta varten.

Potku tulee, kun kädet ovat alimmillaan menossa eteenpäin.

Potkuun tarvitaan kunnon ponnistus ja se tehdään vuorotellen eri jaloin.

RIKU LAVIA

Kommentoi