Lihatiskillä hyvä omatunto ei heltiä halvalla

Vastuullisuus maksaa kauppojen lihahyllyillä. Lännen Media selvitti, mitä ympäristöjärjestö WWF:n vastikään julkaiseman Lihaoppaan esittelemät erilaiset valinnat maksavat kuluttajalle.

Järjestön suosittelema luomu- tai laidunliha tulee enimmillään moninkertaisesti kalliimmaksi vastaavaan tavalliseen tuotteeseen verrattuna, eikä kaikkia saa tavallisista ruokakaupoista.

– Vallankin riista- ja laidunlihan saatavuus on hyvin marginaalista ja jakelu hoituu erilaisten kanavien kautta. Luomulihaa löytyy jo jonkin verran ruokakaupoista, mutta siinä puolestaan herää kysymys, kuinka suuren kuluttajaryhmän saavutettavissa se on korkeamman hintansa vuoksi, pohtii Luonnonvarakeskuksen tutkija Jaana Kotro.

WWF:n suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa myöntää hintaerot.

– Paremmasta tuotannosta täytyy maksaa parempi hinta. Näin sen myös kuuluu olla. Me ajattelemme, että kun suomalaiset vähän vähentävät lihankulutustaan, on heillä toivottavasti myös varaa panostaa parempiin valintoihin.

Suurin hintaero on broilerinlihassa. WWF kehottaa välttämään tavallista suomalaista broilerinlihaa ja suosimaan luomua.

Esimerkiksi Prisman verkkokaupassa edullisimman kotimaisen marinoimattoman koipireiden kilohinta on noin kolme euroa, kun taas vastaava luomutuote maksaa lähes 12 euroa eli melkein neljä kertaa sen verran.

Luomubroileriketju Luomu Investin toimitusjohtaja Arto Jokinen kertoo, että luomubroilerin korkeampi hinta muodostuu korkeammista tuotantokustannuksista.

Ensinnäkin luomubroilerirotu kasvaa kaksi kertaa tavallista hitaammin. Linnut myös liikkuvat paljon, joten ne kuluttavat huomattavasti enemmän rehua kuin tavalliset broilerit.

Gmo-vapaa luomusoija tulee Italiasta. Soijan osuus rehusta on alle viisi prosenttia.

– Rehustus on enemmän kuin kaksi kertaa tavallista kalliimpaa. Eläintiheys taas on puolet pienempi, joten hallien lämmityskustannukset ovat nokkaa kohti tuplasti suuremmat. Luomuhalleissa on lisäksi isot ikkunat ja kesäisin linnut päästetään ulkoilemaan, Jokinen luettelee.

Tällä hetkellä luomubroileri kattaa alle prosentin koko maan broilerituotannosta. Jokisen mukaan markkina kasvaa kuitenkin kymmenen prosentin vuosivauhtia.

– En usko, että tästä ihan valtavirtaa tulee, mutta esimerkiksi Ruotsissa luomubroilerin osuus vähittäiskaupasta on neljä prosenttia. Pääsemme muutamassa vuodessa samaan. Uskon, että viisi prosenttia suomalaisista on valmis maksamaan siitä, että tietää, mistä liha tulee, miten eläimiä on kohdeltu ja mitä ne ovat syöneet, Jokinen sanoo.

Tuottajakeskusjärjestö MTK:n kotieläinasiamies Jukka Rantala toteaa, että luomu on edennyt Suomessa toistaiseksi varovaisesti.

– Tärkeintä on löytää kompromissi, joka ratkaisee ison tuotannon kestävyyden. Se voi löytyä vastuullisen soijan käytöstä.

Kuusi Suomessa toimivaa elintarvike-alan yritystä on jo allekirjoittanut WWF:n soijasitoumuksen, jossa ne sitoutuvat käyttämään vuonna 2020 tuotannossaan vain vastuullista soijaa.

Nämä sianliha- ja broilerituotteet ovat päässeet Lihaoppaassa keltaiseen kategoriaan. Tuotteiden hintavertailu osoittaa, että ne myös maksavat hieman tavallisella soijalla tuotettuja enemmän.

HK Scanin tuottajapalveluista vastaava johtajaa Ulf Jahnsson kertoo, että vastuullisen soijan sertifikaatti maksaa muutamia euroja soijatonnia kohden. Lopullinen kustannus määräytyy käytetyn soijamäärän mukaan.

– Lähtökohta on, ettei sertifioitua soijaa viljellä Amazon-alueilla, lapsityövoimaa ei käytetä ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä on rajoitettu. Rypsipossu on lisäksi kokonaan soijaton vaihtoehto, jossa soija on korvattu kotimaisella valkuaisella, Jahnsson sanoo.

Kuinka suuri osa suomalaisista broilerin- ja sianlihasta kuuluu keltaiseen kategoriaan?

– En osaa antaa tarkkaa lukua. Joukossa on isoja ruoka-alan toimijoita ja lihantuottajia, ja osa niistäkin tuottajista, jotka eivät ole vielä sitoutuneet tähän, käyttävät tuotannossaan osin vastuullista soijaa. Eli kyllä isosta osasta puhutaan, mutta paljon on vielä tehtävääkin, WWF:n Höynälänmaa vastaa.

Riistasta oppaaseen kelpuutettiin ainoastaan hirvi, peura ja valkohäntäpeura. Miksei esimerkiksi jänistä tai lintuja?

– Otimme mukaan kilomääräisesti suurimmat riistalajit, jotka myös kestävät metsästyksen. Esimerkiksi sorsalajeista osa on uhanalaisia ja silti niitä saa metsästää, Höynälänmaa sanoo.

Entä poro, miksei se ole oppaassa?

– Selvitämme sitä jatkossa. Siinä voi olla ylilaiduntamiseen liittyviä ongelmia.

– Haluamme arvioida niitä yhdessä porotalouden harjoittajien kanssa, kertoo WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder.

RIIKKA HAPPONEN

Juttu on julkaistu lehdessä 22.2.2017.

Kommentoi