Lapsuuden kodista juontuva sisarkateus näkyy usein hankalina suhteina työpaikalla

Miksi tuo sai ja minä en? Nämä syytökset on kuullut jokainen, joka on seurannut pienten lasten nahistelua kotona.

Sisarusten väliset riidat voivat tuntua vanhemmasta uuvuttavilta, mutta sisarkateus kuuluu elämään, lohduttaa psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Anneli Larmo. Nahistelu sisarusten kanssa opettaa myös puolensa pitämistä ja ryhmässä toimimista

– Aikuisuudessa kateuden tunteet pystytään yleensä työstämään arvostuksen tunteeksi sisarusta kohtaan – ainakin niitä on helpompi hallita ja sietää, Larmo sanoo.

Silti lapsuuden perheen vuorovaikutussuhteet ja sisarkateus voivat kaihertaa aikuisenakin ja heijastua myös muille elämänaloille, varsinkin jos kokemukset ovat olleet voimakkaita eikä niitä ole käsitelty kunnolla.

Työpaikoilla lapsuuden sisarussuhteista juontuva kateus näkyy helposti hankalina ihmissuhteina ja huonona työilmapiirinä, esimerkiksi kilpailuna esimiehen suosiosta tai työkavereiden keskinäisenä ilkeilynä ja selän takana puhumisena.

Hyvin usein ihminen pyrkii aikuisenakin ottamaan lapsuuden perheen roolin myös muissa viiteryhmissään, Larmo sanoo.

– Esikoiset kantavat usein vastuuta enemmän kuin olisi tarvetta ja huolehtivat muista. Nuorimmaiset taas antavat hoitaa itseään ja ajattelevat helposti, että heille kuuluu kaikki, hän kuvaa.

– Nämä roolit ovat peräisin kasvuajalta. Kyse on siitä, että aivoihin tallentuu tietynlaisia vuorovaikutusmalleja, joita ihminen luontaisesti pyrkii käyttämään myöhemminkin elämässään.

Samaan ilmiöön sanoo törmäävänsä työssään usein myös erikoispsykologi, psykoterapeutti Nina Pyykkönen.

– Lapsuudessa koetut asiat ja suhteet vanhempiin ja sisaruksiin näkyvät aikuisuudessa monilla eri näyttämöillä. Tämä aiheuttaa hämminkiä, koska asiaa ei tiedosteta.

– Harvoin esimerkiksi huomataan, että pomohan ärsyttää siksi, että hän herättää minussa samanlaisia tunteita kuin äitini, erilaisia työnohjausryhmiä työpaikoilla ohjannut Pyykkönen sanoo.

Kun ryhmän vuorovaikutussuhteet ovat samankaltaisia kuin lapsuudessa, ne myös herättävät helposti samoja tunnereaktioita.

Pyykkösen mukaan kyse on siitä, että tunteet ja ihmisen varhaiset kokemukset kuuluvat mielen tiedostamattoman alueeseen, joka ei ole looginen ja järjellä hallittavissa.

Tämä tiedostamaton osa mielestä ei välitä siitä, mistä ryhmästä juuri nyt on kyse. Samat tunteet heräävät silti, jos ovat herätäkseen.

– Ja sen vuoksi "Miksi tuo toinen saa enemmän kehuja, ja minä en saa mitään" -tyyppiset ristiriidat ovat hyvin tavallisia myös työelämässä, Pyykkönen kuvaa.

Kaikkia ristiriitoja ei tietenkään voi selittää ja tulkita yksinomaan menneisyydestä käsin. On työyhteisöjä, joissa oikeasti suositaan toisia työntekijöitä toisten kustannuksella.

Pyykkösen mukaan ihanteellisella työpaikalla on ilmapiiri, jossa hankaliakin tunteita voidaan tuoda esiin turvallisesti. Silloin voidaan pohtia sitä, mikä omassa loukkaantumisessa johtuu työyhteisöstä ja mikä omasta kokemusmaailmasta, vaikkapa omista perhetilanteista, joissa on tullut ohitetuksi.

Turvallisen ilmapiirin luominen on ensisijaisesti esimiehen tehtävä. Jotta sellainen pystytään saavuttamaan, tulee esimiehen itse kestää omia virheitään ja puutteitaan.

– Hyvällä esimiehellä ja hyvällä vanhemmalla on itse asiassa monia samoja ominaisuuksia.

Tyypillinen tilanne, jossa sisarkateus nostaa päätään aikuisuudessa, on perinnönjako. Samalla se on myös mittari perheen ihmissuhteista.

– Jos yksittäisestä esineestä tulee riita sisarusten kesken, on hyvä kysyä, onko tämä esine todella riidan arvoinen vai voisiko kyse olla vanhempien rakkauden menetyksen pelosta ja siitä, että taas joku toinen pääsee kuvaannollisesti enemmän äidin tai isän syliin kuin minä, Anneli Larmo sanoo.

Tämä ei kuitenkaan ole yksinkertaista: omien vaikeiden tunteiden, kuten kateuden, myöntäminen saati käsittely ei ole helppoa ja siksi sitä usein vältellään.

– Suurin este lienee se, että kateus sopii harvan minä-ihanteeseen, Larmo toteaa.

Varsinkin tilanteissa, joissa tunteet ovat voimakkaasti vallalla, omien motiivien ja käytöksen pohtiminen on vaikeaa. Larmo kuitenkin kannustaa palaamaan aiheeseen myöhemmin, kun aikaa on kulunut ja tunteet ovat laantuneet.

– On asioita, jotka helposti siirtyvät sukupolvesta toiseen. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että ihmisellä on suuret mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä ja tunteisiinsa. Ihminen ei ole vain kohtalonsa uhri.

Sitaatit ovat vastauksia Lännen Median nettikyselystä.

Pohdittavaa

Kateuttaan voi oppia sietämään

Kateudesta ei välttämättä voi kokonaan vapautua, mutta sitä voi oppia sietämään.

Myös temperamenttierot vaikuttavat: voimakkaasti reagoivan voi olla vaikeampi hallita kateuden tunteitaan kuin luonteeltaan tasaisemman.

Kateus sokaisee helposti ja estää näkemästä oman elämän hyviä asioita.

Toisinaan kateudessa on enemmän kyse kokemuksesta kuin siitä, että sisarus oikeasti olisi saanut enemmän kuin itse.

Kysy itseltäsi, mistä voisit löytää iloa omassa elämässäsi? Miten käsittelet kateuden tunteitasi? Johtaako se hyviin vai ikäviin lopputuloksiin? Terve itsekkyys on eri asia kuin se, että polkee toiset jalkoihinsa.

Aikuisiällä sisarussuhteita voidaan parantaa, jos kaikki ovat siihen valmiita.

Lähde: psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Anneli Larmo ja erikoispsykologi, yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja Nina Pyykkönen

SILJA AITOAHO

Juttu on julkaistu lehdessä 10.4.2017.

Kommentoi