Kummanko vanhempien luo tänä jouluna?

Moni viettää joulua vanhan kaavan mukaan ja tutulla kokoonpanolla vieraisilla suvun kesken, vaikka oikeasti huvittaisi pysyä kaikessa rauhassa kotona.

Rohkeutta toiveen ääneen sanomiseen ei kuitenkaan löydy, sillä siitä seuraisi vain pahaa mieltä, syyllisyyttä ja vaikeasti käsiteltäviä ristiriitoja.

Toisaalta sekin tuntuu pahalta, että toisella paikkakunnalla, ehkä kaukanakin asuvat iäkkäät vanhemmat jäisivät jouluna aivan yksin.

Lopputuloksena voi olla ajamista ristiin rastiin kyläpaikasta toiseen.

Miksi joulunviettoon ladataan niin paljon odotuksia ja kenen toiveita täyttää se, joka paahtaa vasten tahtoaan joulunviettoon pahimmillaan halki Suomen?

Joulu on aikaa, johon kiteytyvät vahvasti lapsuuden tunnemaailmaan liittyneet, vuodesta toiseen toistuneet perinteet, sanoo useita kirjoja muun muassa kiltteydestä kirjoittanut kirjailija, teologi ja kouluttaja Anna-Liisa Valtavaara.

Niistä ei ole helppo luopua.

– Taustalla voi olla liiallista kiltteyttä, sitä että omia tunteitaan ei uskalla rehellisesti sanoa ääneen hylkäämisen tai konfliktien pelossa. Tai voi kyse olla myös yksinkertaisesti huonoista väleistä ja puhumattomuuden kulttuurista, Anna-Liisa Valtavaara pohtii.

Hän kannustaa joulun kanssa kipuilevia nostamaan kissan reilusti pöydälle, mutta hyvissä ajoin ennen joulua.

– Jos asia on hiertänyt koko vuoden, se ei silloin välttämättä tule tyylikkäästi esille jouluna, kun tilanteet kärjistyvät.

Väestöliiton psykologi Anna Salmi sanoo, että jouluna herkästi taannutaan siihen rooliin, jota on kannettu omassa lapsuuden perheessä. Silloin voi olla vaikeaa pitää yllä aikuista suhdetta vanhempiin.

– Vaikkapa sinkkua saattaa hermostuttaa se, että vanhemmat kohtelevat yhä kuin lasta tai nuorta, vaikka on jo aikuinen ihminen. Omaa roolia tasavertaisena aikuisena voi olla vaikea ottaa, Salmi kertoo.

Jouluna myös perhesuhteissa tapahtuvat muutokset ja niistä aiheutuvat tunteet tulevat voimakkaasti esille, sanoo Monimuotoiset perheet -verkostossa projektipäällikkönä toimiva Anna Moring.

Lasten muutto pois kotoa voi olla vaikea kokemus vanhemmalle.

Myös parisuhteen päättymisen tuska voi tiivistyä kipeästi ensimmäiseen yksin vietettyyn jouluun.

– Joulu on monille kipeä juhla, josta pitää monella tavalla selviytyä. Puhuminen voi kuitenkin olla tie suurempaan yhteisymmärrykseen ja ratkaisuun, joka on edes jollain tavalla tyydyttävä.

Moring nostaa esiin mielenkiintoisen ajatuksen suomalaisen joulunviettokulttuurin tärkeimmästä hetkestä, joka alkaa, kun aattoilta hämärtyy.

Suomessa joulu on Moringin mukaan se tärkein perhejuhla ja jouluaattoilta sen arvokkain aika. Silloin mitataan ja määritellään myös perheyhteydet ja niiden tärkeysjärjestykset.

– Ensisijainen perheesi on se, jonka kanssa olet aattoiltana kello 17 ja 20 välisen ajan. Mitään muuta aikaa ei nähdä yhtä arvokkaana.

– Joulu tuo merkillisellä tavalla esiin asioita, joista ei voi avoimesti puhua, mutta jotka ovat tärkeä osa sitä, miten perhe ymmärretään. En usko, että tämä herkästi muuttuisi, Moring pohtii.

Muutosta ja joustavuutta perinteiden suhteen kuitenkin tarvittaisiin – ja kykyä ymmärtää, että nykyajassa on monia piirteitä, jotka eivät ole perinteisiä, sanoo Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.

Vaarasen mielestä joulunviettoa pitäisikin uudistaa niin, että se sopisi useampaan muottiin. Tarvittaisiin selkeitä sopimuksia ja auki puhuttuja asioita sekä aikuisuutta.

– Eroperheissä esimerkiksi voisi olla paikallaan viettää kahdet aatot ja joulupäivät. Tällaiset sopimukset rauhoittaisivat riitaisuutta.

– Mutta joulu on tunteellinen asia.

– Siksi asiallinen, aikuismainen suhtautuminen voi olla vaikeaa. Ja siksi voi olla vaikeaa ottaa puheeksi sitä, että haluaisinkin tehdä tänä vuonna toisin.

Erityisesti lasten takia tähän kannattaisi kuitenkin pyrkiä.

– Olisi viisasta ottaa lähtökohdaksi se, että lapsilla olisi jouluna rauhallinen olo. Tässä aikuisilla on mahdollisuus näyttää esimerkkiä siinä, miten ja millaisilla malleilla he ratkaisevat joulupulmia: riitelemällä vaiko neuvottelevasti?

SILJA AITOAHO

Juttu on julkaistu lehdessä 12.12.

Kommentoi